Jobin 8
1 Sitten suuhilainen Bildad lausui ja sanoi:
Da svarede Bildad, Sukiten, og sagde:
2 "Kuinka kauan sinä senkaltaisia haastat ja suusi puheet ovat kuin raju myrsky?
Hvor længe vil du tale disse Ting, og hvor længe skal din Munds Taler være et mægtigt Vejr?
3 Jumalako vääristäisi oikeuden, Kaikkivaltiasko vääristäisi vanhurskauden?
Mon Gud skulde forvende Retten, og mon den Almægtige skulde forvende Retfærdighed?
4 Jos lapsesi tekivät syntiä häntä vastaan, niin hän hylkäsi heidät heidän rikoksensa valtaan.
Dersom dine Sønner have syndet imod ham, da har han givet dem hen i deres Overtrædelsers Vold.
5 Jos sinä etsit Jumalaa ja anot Kaikkivaltiaalta armoa,
Men vil du søge hen til Gud og bede den Almægtige om Naade,
6 jos olet puhdas ja rehellinen, silloin hän varmasti heräjää sinun avuksesi ja asettaa entiselleen sinun vanhurskautesi asunnon.
og er du ren og oprigtig, da skal han vaage over dig og gøre, at din Retfærdigheds Bolig skal have Fred.
7 Silloin sinun alkusi näyttää vähäiseltä, mutta loppuaikasi varttuu ylen suureksi.
Og var dit første lidet, saa skal dit sidste blive saare stort.
8 Sillä kysypä aikaisemmalta sukupolvelta, tarkkaa, mitä heidän isänsä ovat tutkineet.
Thi, kære, spørg den henfarne Slægt og agt paa det, som deres Fædre have udgrundet;
9 Mehän olemme eilispäivän lapsia emmekä mitään tiedä, päivämme ovat vain varjo maan päällä.
— thi vi ere fra i Gaar og vide intet; thi en Skygge ere vore Dage paa Jorden; —
10 He sinua opettavat ja sanovat sinulle, tuovat ilmi sanat sydämestään:
skulle de ikke belære dig, ja sige dig det, og fremføre Ord ud af deres Hjerte?
11 'Kasvaako kaisla siinä, missä ei ole rämettä? rehottaako ruoko siinä, missä ei ole vettä?
Kan et Siv opvokse uden af Sump? kan Enggræs gro op uden Vand?
12 Vielä vihreänä ollessaan, ennenaikaisena leikattavaksi, se kuivettuu ennen kuin mikään muu heinä.
Endnu staar det i sin Grøde, det rykkes ikke op; men før alt andet Græs borttørres det.
13 Niin käy kaikkien niiden, jotka unhottavat Jumalan, ja jumalattoman toivo katoaa,
Saa ere alle deres Veje, som glemme Gud; og den vanhelliges Haab slaar fejl.
14 hänen, jonka uskallus on langan varassa, jonka turvana on hämähäkinverkko.
Thi hans Haab skal briste, og hans Tillid er som en Spindelvæv.
15 Hän nojaa taloonsa, mutta se ei seiso, hän tarttuu siihen, mutta se ei kestä.
Han forlader sig fast paa sit Hus, men det skal ikke blive staaende; han holder sig til det, men det skal ikke staa fast.
16 Hän on rehevänä auringon paisteessa, ja hänen vesansa leviävät yli puutarhan.
Han skyder frodigt op for Solen; og hans unge Skud brede sig ud over hans Have.
17 Hänen juurensa kietoutuvat kiviroukkioon, hän kiinnittää katseensa kivitaloon.
Hans Rødder gro i hverandre om Stendyngen; han skuer op imod Stenhuset.
18 Mutta kun Jumala hävittää hänet hänen paikastansa, niin se kieltää hänet: En ole sinua koskaan nähnyt.
Men oprykkes han fra sit Sted, da skal dette fornægte ham og sige: Jeg har ikke set dig.
19 Katso, siinä oli hänen vaelluksensa ilo, ja tomusta kasvaa toisia.'
Se, det er Glæden af hans Vej, og en anden vokser frem af Støvet.
20 Katso, Jumala ei hylkää nuhteetonta eikä tartu pahantekijäin käteen.
Se, Gud forkaster ikke den retsindige og holder ikke fast ved de ondes Haand.
21 Vielä hän täyttää sinun suusi naurulla ja huulesi riemulla.
Endnu skal han fylde din Mund med Latter og dine Læber med Frydeskrig.
22 Sinun vihamiehesi verhotaan häpeällä, ja jumalattomien majaa ei enää ole."
De, som hade dig, skulle klædes med Skam, og de ugudeliges Telt skal ikke mere findes.
