Jobin 8
1 Sitten suuhilainen Bildad lausui ja sanoi:
Tedy odpovídaje Bildad Suchský, řekl:
2 "Kuinka kauan sinä senkaltaisia haastat ja suusi puheet ovat kuin raju myrsky?
Dokudž mluviti budeš takové věci, a slova úst tvých budou jako vítr násilný?
3 Jumalako vääristäisi oikeuden, Kaikkivaltiasko vääristäisi vanhurskauden?
Což by Bůh silný neprávě soudil, a Všemohoucí což by převracel spravedlnost?
4 Jos lapsesi tekivät syntiä häntä vastaan, niin hän hylkäsi heidät heidän rikoksensa valtaan.
Synové zajisté tvoji že zhřešili proti němu, proto pustil je po nepravosti jejich.
5 Jos sinä etsit Jumalaa ja anot Kaikkivaltiaalta armoa,
Kdybys ty opravdově hledal Boha silného, a Všemohoucímu se modlil,
6 jos olet puhdas ja rehellinen, silloin hän varmasti heräjää sinun avuksesi ja asettaa entiselleen sinun vanhurskautesi asunnon.
A byl čistý a upřímý: jistě žeť by se hned probudil k tobě, a napravil by příbytek spravedlnosti tvé.
7 Silloin sinun alkusi näyttää vähäiseltä, mutta loppuaikasi varttuu ylen suureksi.
A byly by první věci tvé špatné, poslední pak rozmnožily by se náramně.
8 Sillä kysypä aikaisemmalta sukupolvelta, tarkkaa, mitä heidän isänsä ovat tutkineet.
Nebo vzeptej se, prosím, věku starého, a nastroj se k zpytování otců jejich.
9 Mehän olemme eilispäivän lapsia emmekä mitään tiedä, päivämme ovat vain varjo maan päällä.
(Myť zajisté včerejší jsme, aniž jsme čeho povědomi; k tomu dnové naši jsou jako stín na zemi.)
10 He sinua opettavat ja sanovat sinulle, tuovat ilmi sanat sydämestään:
Zdaliž tě oni nenaučí, a nepovědí tobě, a z srdce svého nevynesou-liž slov?
11 'Kasvaako kaisla siinä, missä ei ole rämettä? rehottaako ruoko siinä, missä ei ole vettä?
Zdali roste třtí bez bahna? Roste-liž rákosí bez vody?
12 Vielä vihreänä ollessaan, ennenaikaisena leikattavaksi, se kuivettuu ennen kuin mikään muu heinä.
Nýbrž ještě za zelena, dříve než vytrháno bývá, ano prvé než jaká jiná tráva, usychá.
13 Niin käy kaikkien niiden, jotka unhottavat Jumalan, ja jumalattoman toivo katoaa,
Tak stezky všech zapomínajících se na Boha silného, tak, pravím, naděje pokrytce zahyne.
14 hänen, jonka uskallus on langan varassa, jonka turvana on hämähäkinverkko.
Klesne naděje jeho, a doufání jeho jako dům pavouka.
15 Hän nojaa taloonsa, mutta se ei seiso, hän tarttuu siihen, mutta se ei kestä.
Spolehne-li na dům svůj, neostojí; chytí-li se ho, nezdrží.
16 Hän on rehevänä auringon paisteessa, ja hänen vesansa leviävät yli puutarhan.
Vláhu má před sluncem, tak že z zahrady jeho výstřelkové jeho vynikají.
17 Hänen juurensa kietoutuvat kiviroukkioon, hän kiinnittää katseensa kivitaloon.
Při vrchovišti kořenové jeho hustě rostou, i na místech skalnatých rozkládá se.
18 Mutta kun Jumala hävittää hänet hänen paikastansa, niin se kieltää hänet: En ole sinua koskaan nähnyt.
A však bývá-li zachvácen z místa svého, až by se ho i odečtlo, řka: Nevidělo jsem tě:
19 Katso, siinä oli hänen vaelluksensa ilo, ja tomusta kasvaa toisia.'
Tožť ta radost života jeho, a z země jiný vykvetá.
20 Katso, Jumala ei hylkää nuhteetonta eikä tartu pahantekijäin käteen.
Aj, Bůh silný nepohrdá upřímým, ale nešlechetným ruky nepodává:
21 Vielä hän täyttää sinun suusi naurulla ja huulesi riemulla.
Až i naplní smíchem ústa tvá, a rty tvé plésáním,
22 Sinun vihamiehesi verhotaan häpeällä, ja jumalattomien majaa ei enää ole."
Když nenávidící tebe v hanbu oblečeni budou, a stánku lidí bezbožných nikdež nebude.
