Jobin 8
1 Sitten suuhilainen Bildad lausui ja sanoi:
Bildan iz Šuaha progovori tad i reče:
2 "Kuinka kauan sinä senkaltaisia haastat ja suusi puheet ovat kuin raju myrsky?
“Dokad ćeš jošte govoriti tako, dokle će ti riječ kao vihor biti?
3 Jumalako vääristäisi oikeuden, Kaikkivaltiasko vääristäisi vanhurskauden?
TÓa zar može Bog pravo pogaziti, može li pravdu izvrnut' Svesilni?
4 Jos lapsesi tekivät syntiä häntä vastaan, niin hän hylkäsi heidät heidän rikoksensa valtaan.
Ako mu djeca tvoja sagriješiše, preda ih zato bezakonju njinu.
5 Jos sinä etsit Jumalaa ja anot Kaikkivaltiaalta armoa,
Al' ako Boga potražiš iskreno i od Svesilnog milost ti izmoliš;
6 jos olet puhdas ja rehellinen, silloin hän varmasti heräjää sinun avuksesi ja asettaa entiselleen sinun vanhurskautesi asunnon.
ako li budeš čist i neporočan, odsad će svagda on nad tobom bdjeti i obnovit će kuću pravedniku.
7 Silloin sinun alkusi näyttää vähäiseltä, mutta loppuaikasi varttuu ylen suureksi.
Bit će malena tvoja sreća prošla prema budućoj što te očekuje.
8 Sillä kysypä aikaisemmalta sukupolvelta, tarkkaa, mitä heidän isänsä ovat tutkineet.
No pitaj samo prošle naraštaje, na mudrost pređa njihovih pripazi.
9 Mehän olemme eilispäivän lapsia emmekä mitään tiedä, päivämme ovat vain varjo maan päällä.
Od jučer mi smo i ništa ne znamo, poput sjene su na zemlji nam dani.
10 He sinua opettavat ja sanovat sinulle, tuovat ilmi sanat sydämestään:
Oni će te poučit' i reći ti, iz srca će svog izvući besjede:
11 'Kasvaako kaisla siinä, missä ei ole rämettä? rehottaako ruoko siinä, missä ei ole vettä?
'Izvan močvare zar će rogoz nići? Zar će bez vode trstika narasti?
12 Vielä vihreänä ollessaan, ennenaikaisena leikattavaksi, se kuivettuu ennen kuin mikään muu heinä.
Zeleni se sva, al' i nekošena usahne prije svake druge trave.
13 Niin käy kaikkien niiden, jotka unhottavat Jumalan, ja jumalattoman toivo katoaa,
To je kob svakog tko Boga zaboravi; tako propada nada bezbožnika:
14 hänen, jonka uskallus on langan varassa, jonka turvana on hämähäkinverkko.
Nit je tanana njegovo uzdanje, a ufanje mu kuća paukova.
15 Hän nojaa taloonsa, mutta se ei seiso, hän tarttuu siihen, mutta se ei kestä.
Nasloni li se, ona mu se ljulja, prihvati li se, ona mu se ruši.
16 Hän on rehevänä auringon paisteessa, ja hänen vesansa leviävät yli puutarhan.
Zeleni se i sav na suncu buja, vrt su mu cio mladice prerasle.
17 Hänen juurensa kietoutuvat kiviroukkioon, hän kiinnittää katseensa kivitaloon.
Svojim korijenjem krš je isprepleo te život crpe iz živa kamena.
18 Mutta kun Jumala hävittää hänet hänen paikastansa, niin se kieltää hänet: En ole sinua koskaan nähnyt.
A kad ga s mjesta njegova istrgnu, ono ga niječe: 'Nikada te ne vidjeh!'
19 Katso, siinä oli hänen vaelluksensa ilo, ja tomusta kasvaa toisia.'
I evo gdje na putu sada trune dok drugo bilje već niče iz zemlje.
20 Katso, Jumala ei hylkää nuhteetonta eikä tartu pahantekijäin käteen.
Ne, Bog neće odbacit' neporočne, niti će rukom poduprijet' opake.
21 Vielä hän täyttää sinun suusi naurulla ja huulesi riemulla.
Smijeh će ti opet ispuniti usta, s usana će odjeknuti klicanje.
22 Sinun vihamiehesi verhotaan häpeällä, ja jumalattomien majaa ei enää ole."
Dušmane će ti odjenut' sramota i šatora će nestat' zlikovačkog.'”
