Jobin 7
1 "Eikö ihmisen olo maan päällä ole sotapalvelusta, eivätkö hänen päivänsä ole niinkuin palkkalaisen päivät?
Ciertamente tiempo determinado tiene el hombre sobre la tierra, y sus días son como los días del jornalero.
2 Hän on orjan kaltainen, joka halajaa varjoon, ja niinkuin palkkalainen, joka odottaa palkkaansa.
Como el siervo anhela la sombra, y como el jornalero espera el reposo de su trabajo,
3 Niin olen minä perinyt kurjuuden kuukaudet, ja vaivan yöt ovat minun osakseni tulleet.
así poseo yo los meses de vanidad, y las noches de trabajo me dieron por cuenta.
4 Maata mennessäni minä ajattelen: Milloinka saan nousta? Ilta venyy, ja minä kyllästyn kääntelehtiessäni aamuhämärään asti.
Cuando estoy acostado, digo: ¿Cuándo me levantaré? Y mido la noche, y estoy harto de devaneos hasta el alba.
5 Minun ruumiini verhoutuu matoihin ja tomukamaraan, minun ihoni kovettuu ja märkii.
Mi carne está vestida de gusanos, y de terrones de polvo; mi piel hendida y abominable.
6 Päiväni kiitävät nopeammin kuin sukkula, ne katoavat toivottomuudessa.
Mis días fueron más ligeros que la lanzadera del tejedor, y fenecieron sin esperanza.
7 Muista, että minun elämäni on tuulen henkäys; minun silmäni ei enää saa onnea nähdä.
Acuérdate que mi vida es un viento, y que mis ojos no volverán para ver el bien.
8 Ken minut näki, sen silmä ei minua enää näe; sinun silmäsi etsivät minua, mutta minua ei enää ole.
Los ojos de los que ahora me ven, no me verán más; tus ojos serán sobre mí, y dejaré de ser.
La nube se acaba, y se va; así el que desciende al sepulcro, que nunca más subirá; (Sheol h7585)
10 Ei hän enää palaja taloonsa, eikä hänen asuinpaikkansa häntä enää tunne.
no tornará más a su casa, ni su lugar le conocerá más.
11 Niin en minäkään hillitse suutani, minä puhun henkeni ahdistuksessa, minä valitan sieluni murheessa.
Por tanto yo no reprimiré mi boca; hablaré con la angustia de mi espíritu, y me quejaré con la amargura de mi alma.
12 Olenko minä meri tai lohikäärme, että asetat vartioston minua vastaan?
¿Soy yo un mar, o dragón, que me pongas guarda?
13 Kun ajattelen: leposijani lohduttaa minua, vuoteeni huojentaa minun tuskaani,
Cuando digo: Mi cama me consolará, mi cama atenuará mis quejas;
14 niin sinä kauhistutat minua unilla ja peljästytät minua näyillä.
entonces me quebrantarás con sueños, y me turbarás con visiones.
15 Mieluummin tukehdun, mieluummin kuolen, kuin näin luurankona kidun.
Y mi alma tuvo por mejor el ahogamiento, y quiso la muerte más que a mis huesos.
16 Olen kyllästynyt, en tahdo elää iankaiken; anna minun olla rauhassa, sillä tuulen henkäystä ovat minun päiväni.
Abominé la vida; no quiero vivir para siempre; déjame, pues, que mis días son vanidad.
17 Mikä on ihminen, että hänestä niin suurta lukua pidät ja että kiinnität häneen huomiosi,
¿Qué es el hombre, para que lo engrandezcas, y que pongas sobre él tu corazón,
18 tarkastat häntä joka aamu, tutkit häntä joka hetki?
y lo visites todas las mañanas, y todos los momentos lo pruebes?
19 Etkö koskaan käännä pois katsettasi minusta, etkö hellitä minusta sen vertaa, että saan sylkeni nielaistuksi?
¿Hasta cuándo no me dejarás, ni me soltarás hasta que trague mi saliva?
20 Jos olenkin syntiä tehnyt, niin mitä olen sillä sinulle tehnyt, sinä ihmisten vartioitsija? Minkätähden asetit minut maalitauluksesi, ja minkätähden tulin itselleni taakaksi?
Si he pecado, ¿qué te haré, oh Guarda de los hombres? ¿Por qué me has puesto contrario a ti, y que a mí mismo sea pesado?
21 Minkätähden et anna rikostani anteeksi etkä poista pahaa tekoani? Sillä nyt minä menen levolle maan tomuun, ja jos etsit minua, niin ei minua enää ole."
¿Y por qué no quitas mi rebelión, y perdonas mi iniquidad? Porque ahora dormiré en el polvo, y si me buscares de mañana, ya no seré hallado.
