Jobin 7
1 "Eikö ihmisen olo maan päällä ole sotapalvelusta, eivätkö hänen päivänsä ole niinkuin palkkalaisen päivät?
それ人の世にあるは戰鬪にあるがごとくならずや 又其日は傭人の日のごとくなるにあらずや
2 Hän on orjan kaltainen, joka halajaa varjoon, ja niinkuin palkkalainen, joka odottaa palkkaansa.
奴僕の暮を冀がふが如く傭人のその價を望むがごとく
3 Niin olen minä perinyt kurjuuden kuukaudet, ja vaivan yöt ovat minun osakseni tulleet.
我は苦しき月を得させられ 憂はしき夜をあたへらる
4 Maata mennessäni minä ajattelen: Milloinka saan nousta? Ilta venyy, ja minä kyllästyn kääntelehtiessäni aamuhämärään asti.
我臥ば乃はち言ふ 何時夜あけて我おきいでんかと 曙まで頻に輾轉ぶ
5 Minun ruumiini verhoutuu matoihin ja tomukamaraan, minun ihoni kovettuu ja märkii.
わが肉は蟲と土塊とを衣服となし 我皮は愈てまた腐る
6 Päiväni kiitävät nopeammin kuin sukkula, ne katoavat toivottomuudessa.
わが日は機の梭よりも迅速なり 我望む所なくし之を送る
7 Muista, että minun elämäni on tuulen henkäys; minun silmäni ei enää saa onnea nähdä.
想ひ見よ わが生命が氣息なる而已 我目は再び福祉を見ること有じ
8 Ken minut näki, sen silmä ei minua enää näe; sinun silmäsi etsivät minua, mutta minua ei enää ole.
我を見し者の眼かさねて我を見ざらん 汝目を我にむくるも我は已に在ざるべし
雲の消て逝がごとく陰府に下れる者は重ねて上りきたらじ (Sheol h7585)
10 Ei hän enää palaja taloonsa, eikä hänen asuinpaikkansa häntä enää tunne.
彼は再びその家に歸らず 彼の郷里も最早かれを認めじ
11 Niin en minäkään hillitse suutani, minä puhun henkeni ahdistuksessa, minä valitan sieluni murheessa.
然ば我はわが口を禁めず 我心の痛によりて語ひ わが神魂の苦しきによりて歎かん
12 Olenko minä meri tai lohikäärme, että asetat vartioston minua vastaan?
我あに海ならんや鰐ならんや 汝なにとて我を守らせおきたまふぞ
13 Kun ajattelen: leposijani lohduttaa minua, vuoteeni huojentaa minun tuskaani,
わが牀われを慰め わが寢床わが愁を解んと思ひをる時に
14 niin sinä kauhistutat minua unilla ja peljästytät minua näyillä.
汝夢をもて我を驚かし 異象をもて我を懼れしめたまふ
15 Mieluummin tukehdun, mieluummin kuolen, kuin näin luurankona kidun.
是をもて我心は氣息の閉んことを願ひ 我この骨よりも死を冀がふ
16 Olen kyllästynyt, en tahdo elää iankaiken; anna minun olla rauhassa, sillä tuulen henkäystä ovat minun päiväni.
われ生命を厭ふ 我は永く生るをことを願はず 我を捨おきたまへ 我日は氣のごときなり
17 Mikä on ihminen, että hänestä niin suurta lukua pidät ja että kiinnität häneen huomiosi,
人を如何なる者として汝これを大にし 之を心に留
18 tarkastat häntä joka aamu, tutkit häntä joka hetki?
朝ごとに之を看そなはし 時わかず之を試みたまふや
19 Etkö koskaan käännä pois katsettasi minusta, etkö hellitä minusta sen vertaa, että saan sylkeni nielaistuksi?
何時まで汝われに目を離さず 我が津を咽む間も我を捨おきたまはざるや
20 Jos olenkin syntiä tehnyt, niin mitä olen sillä sinulle tehnyt, sinä ihmisten vartioitsija? Minkätähden asetit minut maalitauluksesi, ja minkätähden tulin itselleni taakaksi?
人を鑒みたまふ者よ我罪を犯したりとて汝に何をか爲ん 何ぞ我を汝の的となして我にこの身を厭はしめたまふや
21 Minkätähden et anna rikostani anteeksi etkä poista pahaa tekoani? Sillä nyt minä menen levolle maan tomuun, ja jos etsit minua, niin ei minua enää ole."
汝なんぞ我の愆を赦さず我罪を除きたまはざるや 我いま土の中に睡らん 汝我を尋ねたまふとも我は在ざるべし
