Jobin 7
1 "Eikö ihmisen olo maan päällä ole sotapalvelusta, eivätkö hänen päivänsä ole niinkuin palkkalaisen päivät?
“Is not man consigned to labor on earth? Are not his days like those of a hired hand?
2 Hän on orjan kaltainen, joka halajaa varjoon, ja niinkuin palkkalainen, joka odottaa palkkaansa.
Like a slave he longs for shade; like a hireling he waits for his wages.
3 Niin olen minä perinyt kurjuuden kuukaudet, ja vaivan yöt ovat minun osakseni tulleet.
So I am allotted months of futility, and nights of misery are appointed me.
4 Maata mennessäni minä ajattelen: Milloinka saan nousta? Ilta venyy, ja minä kyllästyn kääntelehtiessäni aamuhämärään asti.
When I lie down I think: ‘When will I get up?’ But the night drags on, and I toss and turn until dawn.
5 Minun ruumiini verhoutuu matoihin ja tomukamaraan, minun ihoni kovettuu ja märkii.
My flesh is clothed with worms and encrusted with dirt; my skin is cracked and festering.
6 Päiväni kiitävät nopeammin kuin sukkula, ne katoavat toivottomuudessa.
My days are swifter than a weaver’s shuttle; they come to an end without hope.
7 Muista, että minun elämäni on tuulen henkäys; minun silmäni ei enää saa onnea nähdä.
Remember that my life is but a breath. My eyes will never again see happiness.
8 Ken minut näki, sen silmä ei minua enää näe; sinun silmäsi etsivät minua, mutta minua ei enää ole.
The eye that beholds me will no longer see me. You will look for me, but I will be no more.
As a cloud vanishes and is gone, so he who goes down to Sheol does not come back up. (Sheol h7585)
10 Ei hän enää palaja taloonsa, eikä hänen asuinpaikkansa häntä enää tunne.
He never returns to his house; his place remembers him no more.
11 Niin en minäkään hillitse suutani, minä puhun henkeni ahdistuksessa, minä valitan sieluni murheessa.
Therefore I will not restrain my mouth; I will speak in the anguish of my spirit; I will complain in the bitterness of my soul.
12 Olenko minä meri tai lohikäärme, että asetat vartioston minua vastaan?
Am I the sea, or the monster of the deep, that You must keep me under guard?
13 Kun ajattelen: leposijani lohduttaa minua, vuoteeni huojentaa minun tuskaani,
When I think my bed will comfort me and my couch will ease my complaint,
14 niin sinä kauhistutat minua unilla ja peljästytät minua näyillä.
then You frighten me with dreams and terrify me with visions,
15 Mieluummin tukehdun, mieluummin kuolen, kuin näin luurankona kidun.
so that I would prefer strangling and death over my life in this body.
16 Olen kyllästynyt, en tahdo elää iankaiken; anna minun olla rauhassa, sillä tuulen henkäystä ovat minun päiväni.
I loathe my life! I would not live forever. Leave me alone, for my days are but a breath.
17 Mikä on ihminen, että hänestä niin suurta lukua pidät ja että kiinnität häneen huomiosi,
What is man that You should exalt him, that You should set Your heart upon him,
18 tarkastat häntä joka aamu, tutkit häntä joka hetki?
that You attend to him every morning, and test him every moment?
19 Etkö koskaan käännä pois katsettasi minusta, etkö hellitä minusta sen vertaa, että saan sylkeni nielaistuksi?
Will You never look away from me, or leave me alone to swallow my spittle?
20 Jos olenkin syntiä tehnyt, niin mitä olen sillä sinulle tehnyt, sinä ihmisten vartioitsija? Minkätähden asetit minut maalitauluksesi, ja minkätähden tulin itselleni taakaksi?
If I have sinned, what have I done to You, O watcher of mankind? Why have You made me Your target, so that I am a burden to You?
21 Minkätähden et anna rikostani anteeksi etkä poista pahaa tekoani? Sillä nyt minä menen levolle maan tomuun, ja jos etsit minua, niin ei minua enää ole."
Why do You not pardon my transgression and take away my iniquity? For soon I will lie down in the dust; You will seek me, but I will be no more.”
