Jobin 6

1 Job vastasi ja sanoi:

Na Hiob buae se,

2 "Oi, jospa minun suruni punnittaisiin ja kova onneni pantaisiin sen kanssa vaakaan!

“Sɛ wobetumi akari mʼawerɛhowdi na me haw nso wɔde agu nsania so a,

3 Sillä se on nyt raskaampi kuin meren hiekka; sentähden menevät sanani harhaan.

anka emu bɛyɛ duru asen nwea a ɛwɔ po mu nyinaa, enti ɛnyɛ nwonwa sɛ me nsɛm ayɛ hagyahagya.

4 Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat sattuneet minuun; minun henkeni juo niiden myrkkyä. Jumalan kauhut ahdistavat minua.

Otumfo agyan no wɔ me mu, me honhom nom ano bɔre no; wɔahyehyɛ Onyankopɔn ahunahuna nyinaa atia me.

5 Huutaako villiaasi vihannassa ruohikossa, ammuuko härkä rehuviljansa ääressä?

Wuram afurum su wɔ bere a wanya sare ana, na nantwi nso su wɔ bere a wanya nʼaduan ana?

6 Käykö äitelää syöminen ilman suolaa, tahi onko makua munanvalkuaisessa?

So wodi aduan a nkyene nni mu? Na ɔdɛ bi wɔ nkesua mu fufu mu ana?

7 Sieluni ei tahdo koskea sellaiseen, se on minulle kuin saastainen ruoka.

Mempɛ sɛ mede me nsa ka; aduan a ɛte saa no bɔ me yare.

8 Oi, jospa minun pyyntöni täyttyisi ja Jumala toteuttaisi minun toivoni!

“Ao sɛ me nsa bɛka mʼabisade, sɛ Onyankopɔn bɛyɛ nea mʼani da so no ama me,

9 Jospa Jumala suvaitsisi musertaa minut, ojentaa kätensä ja katkaista elämäni langan!

sɛ Onyankopɔn bɛpɛ sɛ ɔdwerɛw me sɛ ɔbɛtwe ne nsa na wakum me,

10 Niin olisi vielä lohdutuksenani-ja ilosta minä hypähtäisin säälimättömän tuskan alla-etten ole kieltänyt Pyhän sanoja.

ɛne anka mɛkɔ so anya saa awerɛkyekye yi, a ɛyɛ anigye a mewɔ wɔ ɔyaw a entwa da yi mu, ne Ɔkronkronni no nsɛm a mimmuu so yi.

11 Mikä on minun voimani, että enää toivoisin, ja mikä on loppuni, että tätä kärsisin?

“Ahoɔden bɛn na mewɔ a enti ɛsɛ sɛ minya anidaso? Daakye nneɛma pa bɛn nti na ɛsɛ sɛ minya ntoboase?

12 Onko minun voimani vahva kuin kivi, onko minun ruumiini vaskea?

Mewɔ ahoɔden sɛ ɔbo ana? Me honam yɛ kɔbere mfrafrae ana?

13 Eikö minulla ole enää mitään apua, onko pelastus minusta karkonnut?

So mewɔ tumi bi a mede bɛboa me ho saa bere yi a nkonimdi apare me yi ana?

14 Tuleehan ystävän olla laupias nääntyvälle, vaikka tämä olisikin hyljännyt Kaikkivaltiaan pelon.

“Obiara a ɔbɔ nʼadamfo ayamye sɛn no gyaw Otumfo no ho suro.

15 Minun veljeni ovat petolliset niinkuin vesipuro, niinkuin sadepurot, jotka juoksevat kuiviin.

Nanso ahotoso nni me nuanom mu sɛ nsuwansuwa a eyiri na ɛyow, sɛ nsuwansuwa a eyiri

16 Ne ovat jääsohjusta sameat, niihin kätkeytyy lumi;

bere a sukyerɛmma renan na mparuwbo nso redan nsu,

17 auringon paahtaessa ne ehtyvät, ne häviävät paikastansa helteen tullen.

nanso owiabere mu no ɛsen bio na ɔhyew nti nsu no tu yera.

18 Niiden juoksun urat mutkistuvat, ne haihtuvat tyhjiin ja katoavat.

Akwantufo man fi wɔn akwan so; wɔforo kɔ nsase a awuwu so ma wowuwu.

19 Teeman karavaanit tähystelivät, Seban matkueet odottivat niitä;

Tema akwantufo hwehwɛ nsu, Seba aguadifo akwantufo de anidaso hwehwɛ nsu.

20 he joutuivat häpeään, kun niihin luottivat, pettyivät perille tullessansa.

Wɔn ho yeraw wɔn, efisɛ na wɔwɔ awerehyɛmu; woduu hɔ, na wɔn anidaso yɛ ɔkwa.

21 Niin te olette nyt tyhjän veroiset: te näette kauhun ja peljästytte.

Afei, wo nso woakyerɛ sɛ wo so nni mfaso; wuhu biribi a ɛyɛ hu na wusuro.

22 Olenko sanonut: 'Antakaa minulle ja suorittakaa tavaroistanne lahjus minun puolestani,

So maka pɛn se, ‘Me nti momma biribi, sɛ mumfi mo ahode mu ntua me ti so sika,

23 pelastakaa minut vihollisen vallasta ja lunastakaa minut väkivaltaisten käsistä'?

sɛ munnye me mfi mʼatamfo nsam, ne atirimɔdenfo nkyehama mu ana?’

24 Opettakaa minua, niin minä vaikenen; neuvokaa minulle, missä olen erehtynyt.

“Monkyerɛkyerɛ me, na mɛyɛ komm; monkyerɛ me mfomso a mayɛ.

25 Kuinka tehoaakaan oikea puhe! Mutta mitä merkitsee teidän nuhtelunne?

Nokwareka yɛ yaw, na mo adwenkyerɛ no kosi dɛn?

26 Aiotteko nuhdella sanoja? Tuultahan ovat epätoivoisen sanat.

So mokyerɛ sɛ mubesiesie sɛ nea meka no, na moafa mʼahometew nsɛm sɛ mframa ana?

27 Orvostakin te heittäisitte arpaa ja hieroisitte kauppaa ystävästänne.

Mpo mobɛbɔ ayisaa so ntonto, na mode mo adamfo adi nsesagua.

28 Mutta suvaitkaa nyt kääntyä minuun; minä totisesti en valhettele vasten kasvojanne.

“Afei momfa ahummɔbɔ nhwɛ me. Metumi adi atoro wɔ mo anim ana?

29 Palatkaa, älköön vääryyttä tapahtuko; palatkaa, vielä minä olen oikeassa siinä.

Montɔ mo bo ase, mummu ntɛnkyew; monsan nnwen ho, efisɛ eyi fa me pɛpɛyɛ ho.

30 Olisiko minun kielelläni vääryys? Eikö suulakeni tuntisi, mikä turmioksi on?"

Amumɔyɛsɛm wɔ mʼano ana? Minnim papa ne bɔne ntam nsonoe ana?