Jobin 6
1 Job vastasi ja sanoi:
Y respondió Job y dijo:
2 "Oi, jospa minun suruni punnittaisiin ja kova onneni pantaisiin sen kanssa vaakaan!
¡Oh, si pesasen al justo mi queja y mi tormento, y se alzasen igualmente en balanza!
3 Sillä se on nyt raskaampi kuin meren hiekka; sentähden menevät sanani harhaan.
Porque mi tormento pesaría más que la arena del mar; y por tanto mis palabras son cortadas.
4 Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat sattuneet minuun; minun henkeni juo niiden myrkkyä. Jumalan kauhut ahdistavat minua.
Porque las saetas del Todopoderoso están en mí, cuyo veneno bebe mi espíritu; y terrores de Dios me combaten.
5 Huutaako villiaasi vihannassa ruohikossa, ammuuko härkä rehuviljansa ääressä?
¿Acaso gime el asno montés junto a la hierba? ¿Muge el buey junto a su pasto?
6 Käykö äitelää syöminen ilman suolaa, tahi onko makua munanvalkuaisessa?
¿Por ventura se comerá lo desabrido sin sal? ¿O habrá gusto en la clara del huevo?
7 Sieluni ei tahdo koskea sellaiseen, se on minulle kuin saastainen ruoka.
Las cosas que mi alma no quería tocar antes, ahora por los dolores son mi comida.
8 Oi, jospa minun pyyntöni täyttyisi ja Jumala toteuttaisi minun toivoni!
¡Quién me diese que viniese mi petición, y que Dios me diese lo que espero;
9 Jospa Jumala suvaitsisi musertaa minut, ojentaa kätensä ja katkaista elämäni langan!
y que quisiera Dios quebrantarme; y que soltase su mano, y me despedazase!
10 Niin olisi vielä lohdutuksenani-ja ilosta minä hypähtäisin säälimättömän tuskan alla-etten ole kieltänyt Pyhän sanoja.
Y en esto crecería aún consolación, si me asase con dolor sin haber misericordia; no que haya contradicho las palabras santas.
11 Mikä on minun voimani, että enää toivoisin, ja mikä on loppuni, että tätä kärsisin?
¿Cuál es mi fortaleza para esperar aún? ¿Y cuál mi fin para dilatar mi vida?
12 Onko minun voimani vahva kuin kivi, onko minun ruumiini vaskea?
¿Es mi fortaleza la de las piedras? O mi carne, ¿es de acero?
13 Eikö minulla ole enää mitään apua, onko pelastus minusta karkonnut?
¿No me ayudo cuanto puedo, y con todo eso el poder me falta del todo?
14 Tuleehan ystävän olla laupias nääntyvälle, vaikka tämä olisikin hyljännyt Kaikkivaltiaan pelon.
El atribulado es consolado de su compañero; pero se ha abandonado el temor del Omnipotente.
15 Minun veljeni ovat petolliset niinkuin vesipuro, niinkuin sadepurot, jotka juoksevat kuiviin.
Mis hermanos me han mentido como arroyo; se pasaron como las riberas impetuosas,
16 Ne ovat jääsohjusta sameat, niihin kätkeytyy lumi;
que están escondidas por la helada, y encubiertas con nieve.
17 auringon paahtaessa ne ehtyvät, ne häviävät paikastansa helteen tullen.
Que al tiempo del calor son deshechas, y en calentándose, desaparecen de su lugar;
18 Niiden juoksun urat mutkistuvat, ne haihtuvat tyhjiin ja katoavat.
apártanse de las sendas de su camino, suben en vano y se pierden.
19 Teeman karavaanit tähystelivät, Seban matkueet odottivat niitä;
Las miraron los caminantes de Temán, los caminantes de Saba esperaron en ellas;
20 he joutuivat häpeään, kun niihin luottivat, pettyivät perille tullessansa.
pero fueron avergonzados por su esperanza; porque vinieron hasta ellas, y se hallaron confusos.
21 Niin te olette nyt tyhjän veroiset: te näette kauhun ja peljästytte.
Ahora ciertamente vosotros sois como ellas; que habéis visto el tormento, y teméis.
22 Olenko sanonut: 'Antakaa minulle ja suorittakaa tavaroistanne lahjus minun puolestani,
¿Os he dicho yo: Traedme, y pagad por mí de vuestra hacienda;
23 pelastakaa minut vihollisen vallasta ja lunastakaa minut väkivaltaisten käsistä'?
y libradme de la mano del angustiador, y redimidme del poder de los violentos?
24 Opettakaa minua, niin minä vaikenen; neuvokaa minulle, missä olen erehtynyt.
Enseñadme, y yo callaré; y hacedme entender en qué he errado.
25 Kuinka tehoaakaan oikea puhe! Mutta mitä merkitsee teidän nuhtelunne?
¡Cuán fuertes son las palabras de rectitud! Mas ¿qué reprende el argumento de vosotros?
26 Aiotteko nuhdella sanoja? Tuultahan ovat epätoivoisen sanat.
¿No estáis pensando las palabras para reprender, y echáis al viento palabras perdidas?
27 Orvostakin te heittäisitte arpaa ja hieroisitte kauppaa ystävästänne.
También os arrojáis sobre el huérfano, y hacéis hoyo delante de vuestro amigo.
28 Mutta suvaitkaa nyt kääntyä minuun; minä totisesti en valhettele vasten kasvojanne.
Ahora pues, si queréis, mirad en mí, y ved si mentiré delante de vosotros.
29 Palatkaa, älköön vääryyttä tapahtuko; palatkaa, vielä minä olen oikeassa siinä.
Tornad ahora, y no haya iniquidad; volved aún a mirar por mi justicia en esto.
30 Olisiko minun kielelläni vääryys? Eikö suulakeni tuntisi, mikä turmioksi on?"
Si hay iniquidad en mi lengua; o si mi paladar no discierne los tormentos.
