Jobin 6

1 Job vastasi ja sanoi:

Entonces Job respondió:

2 "Oi, jospa minun suruni punnittaisiin ja kova onneni pantaisiin sen kanssa vaakaan!

¡Oh, si se pesara mi angustia, y se pusiera igualmente en balanza juntamente con mi ruina!

3 Sillä se on nyt raskaampi kuin meren hiekka; sentähden menevät sanani harhaan.

¡Pesarían ahora más que la arena del mar! Por eso mis palabras fueron precipitadas,

4 Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat sattuneet minuun; minun henkeni juo niiden myrkkyä. Jumalan kauhut ahdistavat minua.

porque en mí están clavadas las flechas de ʼEL-Shadday. Mi espíritu sorbe su veneno, y terrores de ʼElohim me combaten.

5 Huutaako villiaasi vihannassa ruohikossa, ammuuko härkä rehuviljansa ääressä?

¿Rebuzca el asno montés junto a la hierba? ¿Muge el buey junto a su pasto?

6 Käykö äitelää syöminen ilman suolaa, tahi onko makua munanvalkuaisessa?

¿Se comerá lo insípido sin sal? ¿Hay sabor en la clara del huevo?

7 Sieluni ei tahdo koskea sellaiseen, se on minulle kuin saastainen ruoka.

Las cosas que mi alma rehusaba tocar son ahora mi alimento nauseabundo.

8 Oi, jospa minun pyyntöni täyttyisi ja Jumala toteuttaisi minun toivoni!

¡Quién me diera obtener mi petición, y que ʼElohim me otorgue lo que tanto anhelo!

9 Jospa Jumala suvaitsisi musertaa minut, ojentaa kätensä ja katkaista elämäni langan!

¡Que ʼElohim se digne aplastarme, que suelte su mano y acabe conmigo!

10 Niin olisi vielä lohdutuksenani-ja ilosta minä hypähtäisin säälimättömän tuskan alla-etten ole kieltänyt Pyhän sanoja.

Eso sería mi consuelo, y aun en medio de mi dolor que no da tregua, saltaría de gozo, porque no negué las Palabras del Santo.

11 Mikä on minun voimani, että enää toivoisin, ja mikä on loppuni, että tätä kärsisin?

¿Cuál es mi fuerza para seguir esperando? ¿Cuál es mi propósito para que tenga aún paciencia?

12 Onko minun voimani vahva kuin kivi, onko minun ruumiini vaskea?

¿Es mi fortaleza como la de las piedras, o mi cuerpo es de bronce?

13 Eikö minulla ole enää mitään apua, onko pelastus minusta karkonnut?

¿Puedo sostenerme sobre nada? ¿No fue todo auxilio alejado de mí?

14 Tuleehan ystävän olla laupias nääntyvälle, vaikka tämä olisikin hyljännyt Kaikkivaltiaan pelon.

Para el hombre desconsolado debe haber bondad de su amigo, a fin de que no abandone el temor a ʼEL-Shadday.

15 Minun veljeni ovat petolliset niinkuin vesipuro, niinkuin sadepurot, jotka juoksevat kuiviin.

Mis hermanos me traicionaron como un torrente. Pasan como corrientes impetuosas

16 Ne ovat jääsohjusta sameat, niihin kätkeytyy lumi;

que van turbias a causa del deshielo, y la nieve que se deshace en ellas.

17 auringon paahtaessa ne ehtyvät, ne häviävät paikastansa helteen tullen.

En el tiempo del calor se desvanecen. Al calentarse desaparecen, se extinguen de su lugar.

18 Niiden juoksun urat mutkistuvat, ne haihtuvat tyhjiin ja katoavat.

Se apartan de la senda de su rumbo, van menguando y se pierden.

19 Teeman karavaanit tähystelivät, Seban matkueet odottivat niitä;

Las caravanas de Temán fijan su mirada en ellas, los viajeros de Sabá tienen su esperanza en ellas,

20 he joutuivat häpeään, kun niihin luottivat, pettyivät perille tullessansa.

pero son avergonzados en su esperanza, pues llegan hasta ellas y quedan defraudados.

21 Niin te olette nyt tyhjän veroiset: te näette kauhun ja peljästytte.

En verdad ustedes son ahora como ellos. Ven un terror y temen.

22 Olenko sanonut: 'Antakaa minulle ja suorittakaa tavaroistanne lahjus minun puolestani,

¿Yo les dije: Tráiganme algo? ¿O: Paguen de su hacienda por mí?

23 pelastakaa minut vihollisen vallasta ja lunastakaa minut väkivaltaisten käsistä'?

¿O: Líbrenme de la mano del enemigo? ¿O: Rescátenme del poder del opresor?

24 Opettakaa minua, niin minä vaikenen; neuvokaa minulle, missä olen erehtynyt.

Instrúyeme y me callaré. Hazme entender en qué erré.

25 Kuinka tehoaakaan oikea puhe! Mutta mitä merkitsee teidän nuhtelunne?

¡Cuán dolorosas son las palabras honestas! ¿Pero qué prueba su reprensión?

26 Aiotteko nuhdella sanoja? Tuultahan ovat epätoivoisen sanat.

¿Piensan ustedes censurar palabras y los dichos de un desesperado que son como el viento?

27 Orvostakin te heittäisitte arpaa ja hieroisitte kauppaa ystävästänne.

Ustedes aun echan suertes sobre los huérfanos y regatean con su amigo.

28 Mutta suvaitkaa nyt kääntyä minuun; minä totisesti en valhettele vasten kasvojanne.

Ahora pues, dígnense mirarme y opinen si miento delante de ustedes.

29 Palatkaa, älköön vääryyttä tapahtuko; palatkaa, vielä minä olen oikeassa siinä.

Les ruego que desistan. Que no haya iniquidad. Sí, que mi justicia aún permanezca.

30 Olisiko minun kielelläni vääryys? Eikö suulakeni tuntisi, mikä turmioksi on?"

¿Hay iniquidad en mi lengua? ¿Mi paladar no distingue lo destructivo?