Jobin 6
1 Job vastasi ja sanoi:
Entonces Job respondió:
2 "Oi, jospa minun suruni punnittaisiin ja kova onneni pantaisiin sen kanssa vaakaan!
“Si se pudiera pesar mi dolor y poner mis problemas en una balanza
3 Sillä se on nyt raskaampi kuin meren hiekka; sentähden menevät sanani harhaan.
serían más pesados que la arena del mar. Por eso hablé tan precipitadamente.
4 Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat sattuneet minuun; minun henkeni juo niiden myrkkyä. Jumalan kauhut ahdistavat minua.
Porque las flechas del Todopoderoso están en mí; su veneno mina mi espíritu. Los terrores de Dios están alineados contra mí.
5 Huutaako villiaasi vihannassa ruohikossa, ammuuko härkä rehuviljansa ääressä?
¿No rebuznan los burros salvajes cuando se les acaba la hierba? ¿No gime el ganado cuando no tiene comida?
6 Käykö äitelää syöminen ilman suolaa, tahi onko makua munanvalkuaisessa?
¿Se puede comer sin sal algo que no tiene sabor? ¿Tiene algún sabor la clara del huevo?
7 Sieluni ei tahdo koskea sellaiseen, se on minulle kuin saastainen ruoka.
No puedo tocar ningún alimento, ¡la sola idea me hace sentir enfermo!
8 Oi, jospa minun pyyntöni täyttyisi ja Jumala toteuttaisi minun toivoni!
¡Oh, si pudiera tener lo que realmente quiero, que Dios me diera lo que más deseo!
9 Jospa Jumala suvaitsisi musertaa minut, ojentaa kätensä ja katkaista elämäni langan!
¡Que Dios estuviera dispuesto a aplastarme hasta la muerte, que me dejara morir!
10 Niin olisi vielä lohdutuksenani-ja ilosta minä hypähtäisin säälimättömän tuskan alla-etten ole kieltänyt Pyhän sanoja.
Pero aún me consuela saber, haciéndome feliz a través del dolor interminable, que nunca he rechazado las palabras de Dios.
11 Mikä on minun voimani, että enää toivoisin, ja mikä on loppuni, että tätä kärsisin?
“¿Por qué debo seguir esperando si no tengo fuerzas? ¿Por qué debo seguir adelante si no sé lo que me va a pasar?
12 Onko minun voimani vahva kuin kivi, onko minun ruumiini vaskea?
¿Acaso soy fuerte como una roca? ¿Acaso soy de bronce?
13 Eikö minulla ole enää mitään apua, onko pelastus minusta karkonnut?
¿Cómo puedo ayudarme a mí mismo ahora que cualquier posibilidad de éxito ha desaparecido?
14 Tuleehan ystävän olla laupias nääntyvälle, vaikka tämä olisikin hyljännyt Kaikkivaltiaan pelon.
Quien no es amable con un amigo ha dejado de respetar al Todopoderoso.
15 Minun veljeni ovat petolliset niinkuin vesipuro, niinkuin sadepurot, jotka juoksevat kuiviin.
Mis hermanos han actuado con el mismo engaño que un arroyo del desierto, aguas caudalosas en el desierto que se desvanecen.
16 Ne ovat jääsohjusta sameat, niihin kätkeytyy lumi;
El arroyo se desborda cuando está lleno de hielo oscuro y nieve derretida,
17 auringon paahtaessa ne ehtyvät, ne häviävät paikastansa helteen tullen.
pero con el calor se seca y desaparece, esfumándose de donde estaba.
18 Niiden juoksun urat mutkistuvat, ne haihtuvat tyhjiin ja katoavat.
Las caravanas de camellos se apartan para buscar agua, pero no la encuentran y mueren.
19 Teeman karavaanit tähystelivät, Seban matkueet odottivat niitä;
Las caravanas de Tema buscaron, los viajeros de Saba se confiaron,
20 he joutuivat häpeään, kun niihin luottivat, pettyivät perille tullessansa.
pero sus esperanzas se desvanecieron: llegaron y no encontraron nada.
21 Niin te olette nyt tyhjän veroiset: te näette kauhun ja peljästytte.
“Ahora no ayudan en nada. Así de simple: ven mi problema y tienen miedo.
22 Olenko sanonut: 'Antakaa minulle ja suorittakaa tavaroistanne lahjus minun puolestani,
¿Les he pedido algo? ¿Acaso les he pedido que sobornen a alguien a mi favor, usando su propio dinero?
23 pelastakaa minut vihollisen vallasta ja lunastakaa minut väkivaltaisten käsistä'?
¿Les he pedido que me rescaten de un enemigo? ¿Les he pedido que me salven de mis opresores?
24 Opettakaa minua, niin minä vaikenen; neuvokaa minulle, missä olen erehtynyt.
Explíquenme esto y me callaré. Muéstrenme en qué me equivoco.
25 Kuinka tehoaakaan oikea puhe! Mutta mitä merkitsee teidän nuhtelunne?
Las palabras sinceras son dolorosas, ¿pero qué prueban sus argumentos?
26 Aiotteko nuhdella sanoja? Tuultahan ovat epätoivoisen sanat.
¿Van a discutir sobre lo que he dicho, cuando las palabras de alguien desesperado deberían dejar que el viento se las lleve?
27 Orvostakin te heittäisitte arpaa ja hieroisitte kauppaa ystävästänne.
¡Son capaces de jugar a los dados para ganarle un huérfano, así como son capaces de regatear con su amigo!
28 Mutta suvaitkaa nyt kääntyä minuun; minä totisesti en valhettele vasten kasvojanne.
¡Mírenme a los ojos y digan si les miento en la cara!
29 Palatkaa, älköön vääryyttä tapahtuko; palatkaa, vielä minä olen oikeassa siinä.
¡No hablen así! ¡No sean injustos! Lo que digo es correcto.
30 Olisiko minun kielelläni vääryys? Eikö suulakeni tuntisi, mikä turmioksi on?"
No estoy diciendo mentiras. ¿Acaso no sabría yo mismo si me equivoco?”
