Jobin 6
1 Job vastasi ja sanoi:
Toda Job je odgovoril in rekel:
2 "Oi, jospa minun suruni punnittaisiin ja kova onneni pantaisiin sen kanssa vaakaan!
»Oh, da bi bila moja žalost temeljito stehtana in moja katastrofa skupaj položena na tehtnico!
3 Sillä se on nyt raskaampi kuin meren hiekka; sentähden menevät sanani harhaan.
Kajti sedaj bi bila ta težja kakor morski pesek. Zato so moje besede požrte.
4 Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat sattuneet minuun; minun henkeni juo niiden myrkkyä. Jumalan kauhut ahdistavat minua.
Kajti puščice Vsemogočnega so znotraj mene, njihov strup vpija mojega duha. Strahote od Boga se postrojujejo zoper mene.
5 Huutaako villiaasi vihannassa ruohikossa, ammuuko härkä rehuviljansa ääressä?
Mar divji osel riga, kadar jé travo? Mar muka vol nad svojo krmo?
6 Käykö äitelää syöminen ilman suolaa, tahi onko makua munanvalkuaisessa?
Mar se lahko to, kar je neokusno, jé brez soli? Ali je sploh kaj okusa v jajčnem beljaku?
7 Sieluni ei tahdo koskea sellaiseen, se on minulle kuin saastainen ruoka.
Stvari, ki se jih moja duša ni hotela dotikati, so kakor moja hrana žalosti.
8 Oi, jospa minun pyyntöni täyttyisi ja Jumala toteuttaisi minun toivoni!
Oh, da bi lahko imel svojo zahtevo in da bi mi Bog zagotovil stvar, po kateri hrepenim!
9 Jospa Jumala suvaitsisi musertaa minut, ojentaa kätensä ja katkaista elämäni langan!
Celo da bi to ugajalo Bogu, da me uniči, da bi popustil svojo roko in me odrezal!
10 Niin olisi vielä lohdutuksenani-ja ilosta minä hypähtäisin säälimättömän tuskan alla-etten ole kieltänyt Pyhän sanoja.
Potem bi vendar imel tolažbo; da, otrdil bi se v bridkosti. Naj mi ne prizanese, kajti nisem prikrival besed Svetega.
11 Mikä on minun voimani, että enää toivoisin, ja mikä on loppuni, että tätä kärsisin?
Kaj je moja moč, da bi upal? Kaj je moj konec, da bi podaljšal svoje življenje?
12 Onko minun voimani vahva kuin kivi, onko minun ruumiini vaskea?
Mar je moja moč moč kamnov? Ali je moje meso iz brona?
13 Eikö minulla ole enää mitään apua, onko pelastus minusta karkonnut?
Mar ni moja pomoč v meni? In ali je modrost popolnoma pregnana od mene?
14 Tuleehan ystävän olla laupias nääntyvälle, vaikka tämä olisikin hyljännyt Kaikkivaltiaan pelon.
Tistemu, ki peša, naj bi bilo izkazano usmiljenje od njegovega prijatelja, toda on zapušča strah Vsemogočnega.
15 Minun veljeni ovat petolliset niinkuin vesipuro, niinkuin sadepurot, jotka juoksevat kuiviin.
Moji bratje so varljivo postopali kakor potok in kakor tok potokov so prešli,
16 Ne ovat jääsohjusta sameat, niihin kätkeytyy lumi;
ki so potemneli zaradi razloga ledu in na katerih je skrit sneg.
17 auringon paahtaessa ne ehtyvät, ne häviävät paikastansa helteen tullen.
Kadar se ogrejejo, izginejo. Ko je vroče, so použiti iz svojega kraja.
18 Niiden juoksun urat mutkistuvat, ne haihtuvat tyhjiin ja katoavat.
Steze njihove poti so obrnjene stran; gredo v nič in izginejo.
19 Teeman karavaanit tähystelivät, Seban matkueet odottivat niitä;
Krdela iz Temá so gledala, skupine iz Sabe so čakale nanje.
20 he joutuivat häpeään, kun niihin luottivat, pettyivät perille tullessansa.
Zbegani so bili, ker so upali. Prišli so tja in bili osramočeni.
21 Niin te olette nyt tyhjän veroiset: te näette kauhun ja peljästytte.
Kajti sedaj ste nič, vidite moje zavračanje in ste prestrašeni.
22 Olenko sanonut: 'Antakaa minulle ja suorittakaa tavaroistanne lahjus minun puolestani,
Mar sem rekel: ›Prinesite k meni?‹ ali ›Dajte mi nagrado iz svojega imetja?‹
23 pelastakaa minut vihollisen vallasta ja lunastakaa minut väkivaltaisten käsistä'?
ali: ›Osvobodite me pred sovražnikovo roko?‹ ali ›Odkupite med pred roko mogočnega?‹
24 Opettakaa minua, niin minä vaikenen; neuvokaa minulle, missä olen erehtynyt.
Účite me in držal bom svoj jezik in dajte mi razumeti, kje sem se motil.
25 Kuinka tehoaakaan oikea puhe! Mutta mitä merkitsee teidän nuhtelunne?
Kako prepričljive so prave besede! Toda kaj vaše razpravljanje ošteva?
26 Aiotteko nuhdella sanoja? Tuultahan ovat epätoivoisen sanat.
Mar si domišljate, da grajate besede in govore tistega, ki je obupan, ki so kakor veter?
27 Orvostakin te heittäisitte arpaa ja hieroisitte kauppaa ystävästänne.
Da, vi nadvladate osirotelega in kopljete jamo za svojega prijatelja.
28 Mutta suvaitkaa nyt kääntyä minuun; minä totisesti en valhettele vasten kasvojanne.
Zdaj torej bodite zadovoljni. Poglejte name, kajti to vam je očitno, če lažem.
29 Palatkaa, älköön vääryyttä tapahtuko; palatkaa, vielä minä olen oikeassa siinä.
Vrnite se, prosim vas, naj to ne bo krivičnost. Da, ponovno se vrnite, moja pravičnost je v tem.
30 Olisiko minun kielelläni vääryys? Eikö suulakeni tuntisi, mikä turmioksi on?"
Mar je na mojem jeziku krivičnost? Ne more moj okus razločevati sprevrženih stvari?
