Jobin 6
1 Job vastasi ja sanoi:
Mas Jó respondeu, dizendo:
2 "Oi, jospa minun suruni punnittaisiin ja kova onneni pantaisiin sen kanssa vaakaan!
Oh se pesassem justamente minha aflição, e meu tormento juntamente fosse posto em uma balança!
3 Sillä se on nyt raskaampi kuin meren hiekka; sentähden menevät sanani harhaan.
Pois na verdade seria mais pesada que a areia dos mares; por isso minhas palavras têm sido impulsivas.
4 Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat sattuneet minuun; minun henkeni juo niiden myrkkyä. Jumalan kauhut ahdistavat minua.
Porque as flechas do Todo-Poderoso estão em mim, cujo veneno meu espírito bebe; e temores de Deus me atacam.
5 Huutaako villiaasi vihannassa ruohikossa, ammuuko härkä rehuviljansa ääressä?
Por acaso o asno selvagem zurra junto à erva, ou o boi berra junto a seu pasto?
6 Käykö äitelää syöminen ilman suolaa, tahi onko makua munanvalkuaisessa?
Por acaso se come o insípido sem sal? Ou há gosto na clara do ovo?
7 Sieluni ei tahdo koskea sellaiseen, se on minulle kuin saastainen ruoka.
Minha alma se recusa tocar [essas coisas], que são para mim como comida detestável.
8 Oi, jospa minun pyyntöni täyttyisi ja Jumala toteuttaisi minun toivoni!
Ah se meu pedido fosse realizado, e se Deus [me] desse o que espero!
9 Jospa Jumala suvaitsisi musertaa minut, ojentaa kätensä ja katkaista elämäni langan!
Que Deus me destruísse; ele soltasse sua mão, e acabasse comigo!
10 Niin olisi vielä lohdutuksenani-ja ilosta minä hypähtäisin säälimättömän tuskan alla-etten ole kieltänyt Pyhän sanoja.
Isto ainda seria meu consolo, um alívio em meio ao tormento que não [me] poupa; pois eu não tenho escondido as palavras do Santo.
11 Mikä on minun voimani, että enää toivoisin, ja mikä on loppuni, että tätä kärsisin?
Qual é minha força para que eu espere? E qual meu fim, para que eu prolongue minha vida?
12 Onko minun voimani vahva kuin kivi, onko minun ruumiini vaskea?
É, por acaso, a minha força a força de pedras? Minha carne é de bronze?
13 Eikö minulla ole enää mitään apua, onko pelastus minusta karkonnut?
Tenho eu como ajudar a mim mesmo, se todo auxílio me foi tirado?
14 Tuleehan ystävän olla laupias nääntyvälle, vaikka tämä olisikin hyljännyt Kaikkivaltiaan pelon.
Ao aflito, seus amigos deviam ser misericordiosos, mesmo se ele tivesse abandonado o temor ao Todo-Poderoso.
15 Minun veljeni ovat petolliset niinkuin vesipuro, niinkuin sadepurot, jotka juoksevat kuiviin.
Meus irmãos foram traiçoeiros comigo, como ribeiro, como correntes de águas que transbordam,
16 Ne ovat jääsohjusta sameat, niihin kätkeytyy lumi;
Que estão escurecidas pelo gelo, e nelas se esconde a neve;
17 auringon paahtaessa ne ehtyvät, ne häviävät paikastansa helteen tullen.
Que no tempo do calor se secam e, ao se aquecerem, desaparecem de seu lugar;
18 Niiden juoksun urat mutkistuvat, ne haihtuvat tyhjiin ja katoavat.
Os cursos de seus caminhos se desviam; vão se minguando, e perecem.
19 Teeman karavaanit tähystelivät, Seban matkueet odottivat niitä;
As caravanas de Temã as veem; os viajantes de Sabá esperam por elas.
20 he joutuivat häpeään, kun niihin luottivat, pettyivät perille tullessansa.
Foram envergonhados por aquilo em que confiavam; e ao chegarem ali, ficaram desapontados.
21 Niin te olette nyt tyhjän veroiset: te näette kauhun ja peljästytte.
Agora, vós vos tornastes semelhantes a elas; pois vistes o terror, e temestes.
22 Olenko sanonut: 'Antakaa minulle ja suorittakaa tavaroistanne lahjus minun puolestani,
Por acaso eu disse: Trazei-me [algo]? Ou: Dai presente a mim de vossa riqueza?
23 pelastakaa minut vihollisen vallasta ja lunastakaa minut väkivaltaisten käsistä'?
Ou: Livrai-me da mão do opressor? Ou: Resgatai-me das mãos dos violentos?
24 Opettakaa minua, niin minä vaikenen; neuvokaa minulle, missä olen erehtynyt.
Ensinai-me, e eu [me] calarei; e fazei-me entender em que errei.
25 Kuinka tehoaakaan oikea puhe! Mutta mitä merkitsee teidän nuhtelunne?
Como são fortes as palavras de boa razão! Mas o que vossa repreensão reprova?
26 Aiotteko nuhdella sanoja? Tuultahan ovat epätoivoisen sanat.
Pretendeis repreender palavras, sendo que os argumentos do desesperado são como o vento?
27 Orvostakin te heittäisitte arpaa ja hieroisitte kauppaa ystävästänne.
De fato vós lançaríeis [sortes] sobre o órfão, e venderíeis vosso amigo.
28 Mutta suvaitkaa nyt kääntyä minuun; minä totisesti en valhettele vasten kasvojanne.
Agora, pois, disponde-vos a olhar para mim; e [vede] se eu minto diante de vós.
29 Palatkaa, älköön vääryyttä tapahtuko; palatkaa, vielä minä olen oikeassa siinä.
Mudai de opinião, pois, e não haja perversidade; mudai de opinião, pois minha justiça continua.
30 Olisiko minun kielelläni vääryys? Eikö suulakeni tuntisi, mikä turmioksi on?"
Há perversidade em minha língua? Não poderia meu paladar discernir as coisas más?
