Jobin 6
1 Job vastasi ja sanoi:
Ījabs atbildēja un sacīja:
2 "Oi, jospa minun suruni punnittaisiin ja kova onneni pantaisiin sen kanssa vaakaan!
Kaut manas vaimanas ar svaru svērtu un turpretī manas bēdas svaru kausā liktu!
3 Sillä se on nyt raskaampi kuin meren hiekka; sentähden menevät sanani harhaan.
Jo tās tagad ir grūtākas nekā jūras smiltis, tāpēc mana mute muld.
4 Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat sattuneet minuun; minun henkeni juo niiden myrkkyä. Jumalan kauhut ahdistavat minua.
Jo tā Visuvarenā bultas ir iekš manis, mans gars dzer viņu ugunis, Dieva briesmas karo pret mani.
5 Huutaako villiaasi vihannassa ruohikossa, ammuuko härkä rehuviljansa ääressä?
Vai gan meža ēzelis zviedz, kad tam ir zāle? Vai vērsis mauj, kad tam sava barība?
6 Käykö äitelää syöminen ilman suolaa, tahi onko makua munanvalkuaisessa?
Vai jēlu var ēst bez sāls? Vai ir gardums olas baltumā?
7 Sieluni ei tahdo koskea sellaiseen, se on minulle kuin saastainen ruoka.
Ko mana dvēsele negribēja aizskart, tā nu ir mana bēdu barība.
8 Oi, jospa minun pyyntöni täyttyisi ja Jumala toteuttaisi minun toivoni!
Kaut mana lūgšana notiktu, un Dievs man dotu, ko es gaidu,
9 Jospa Jumala suvaitsisi musertaa minut, ojentaa kätensä ja katkaista elämäni langan!
Kaut Dievs mani sadauzītu, kaut tas Savu roku izstieptu un mani satriektu!
10 Niin olisi vielä lohdutuksenani-ja ilosta minä hypähtäisin säälimättömän tuskan alla-etten ole kieltänyt Pyhän sanoja.
Tas man vēl būtu par prieku, un es vēl savās nežēlīgās sāpēs būtu līksms, ka neesmu aizliedzis tā Svētā vārdus.
11 Mikä on minun voimani, että enää toivoisin, ja mikä on loppuni, että tätä kärsisin?
Kāds ir mans spēks, ka es vēl varētu cerēt, un kāds ir mans gals, ka manai dvēselei būtu jāpaciešās?
12 Onko minun voimani vahva kuin kivi, onko minun ruumiini vaskea?
Vai mans spēks ir akmeņu spēks, vai mana miesa ir varš?
13 Eikö minulla ole enää mitään apua, onko pelastus minusta karkonnut?
Vai man palīga netrūkst pavisam, un vai man padoms nav visai pagalam?
14 Tuleehan ystävän olla laupias nääntyvälle, vaikka tämä olisikin hyljännyt Kaikkivaltiaan pelon.
Izsamisušam žēlastības vajag no sava drauga, citādi tas arī tā Visuvarenā bijāšanu atmet.
15 Minun veljeni ovat petolliset niinkuin vesipuro, niinkuin sadepurot, jotka juoksevat kuiviin.
Mani brāļi mani pieviļ kā strauts, kā strauta ūdeņi, kas notek;
16 Ne ovat jääsohjusta sameat, niihin kätkeytyy lumi;
Sajukuši tie bija ar ledu, un sasniguši ar sniegu, -
17 auringon paahtaessa ne ehtyvät, ne häviävät paikastansa helteen tullen.
Tai laikā, kad karstums tos spiež, tad tie izsīkst, kad karsts metās, tad tie iznīkst no savas vietas.
18 Niiden juoksun urat mutkistuvat, ne haihtuvat tyhjiin ja katoavat.
Viņu ceļi griežas sānis, tie iet uz tuksnesi un izzūd.
19 Teeman karavaanit tähystelivät, Seban matkueet odottivat niitä;
Uz tiem skatās ceļa ļaudis no Temas un cer Šebas ceļa gājēji.
20 he joutuivat häpeään, kun niihin luottivat, pettyivät perille tullessansa.
Tie paliek kaunā ar tādu cerību un nosarkst, tur nonākdami.
21 Niin te olette nyt tyhjän veroiset: te näette kauhun ja peljästytte.
Tiešām nu jūs neesat it nekas, redzat briesmas un iztrūcinājāties.
22 Olenko sanonut: 'Antakaa minulle ja suorittakaa tavaroistanne lahjus minun puolestani,
Vai es jeb kad sacīju: nesiet man un dodiet man dāvanas no sava padoma?
23 pelastakaa minut vihollisen vallasta ja lunastakaa minut väkivaltaisten käsistä'?
Jeb glābiet mani no ienaidnieka rokas un pestījiet mani no varas darītāju rokas?
24 Opettakaa minua, niin minä vaikenen; neuvokaa minulle, missä olen erehtynyt.
Mācat mani, es cietīšu klusu, un pierādiet man, kur es maldījies.
25 Kuinka tehoaakaan oikea puhe! Mutta mitä merkitsee teidän nuhtelunne?
Cik spēcīgi ir taisni vārdi, bet ko norāj jūsu rāšana;
26 Aiotteko nuhdella sanoja? Tuultahan ovat epätoivoisen sanat.
Vai jūs esat apņēmušies vārdus aprāt? Vējam pieder izsamisuša vārdi.
27 Orvostakin te heittäisitte arpaa ja hieroisitte kauppaa ystävästänne.
Vai arī bāriņam gribat valgus mest un bedri rakt savam tuvākam.
28 Mutta suvaitkaa nyt kääntyä minuun; minä totisesti en valhettele vasten kasvojanne.
Bet nu, lūdzami, uzlūkojiet mani, jums acīs tiešām es nemelošu.
29 Palatkaa, älköön vääryyttä tapahtuko; palatkaa, vielä minä olen oikeassa siinä.
Atbildiet jel, lai nenotiek netaisnība, atbildiet, jo mana taisnība vēl stāv.
30 Olisiko minun kielelläni vääryys? Eikö suulakeni tuntisi, mikä turmioksi on?"
Vai tad uz manas mēles būs netaisnība, vai mana mute nemanīs, kas ir blēdība?
