Jobin 6
1 Job vastasi ja sanoi:
respondens autem Iob dixit
2 "Oi, jospa minun suruni punnittaisiin ja kova onneni pantaisiin sen kanssa vaakaan!
utinam adpenderentur peccata mea quibus iram merui et calamitas quam patior in statera
3 Sillä se on nyt raskaampi kuin meren hiekka; sentähden menevät sanani harhaan.
quasi harena maris haec gravior appareret unde et verba mea dolore sunt plena
4 Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat sattuneet minuun; minun henkeni juo niiden myrkkyä. Jumalan kauhut ahdistavat minua.
quia sagittae Domini in me sunt quarum indignatio ebibit spiritum meum et terrores Domini militant contra me
5 Huutaako villiaasi vihannassa ruohikossa, ammuuko härkä rehuviljansa ääressä?
numquid rugiet onager cum habuerit herbam aut mugiet bos cum ante praesepe plenum steterit
6 Käykö äitelää syöminen ilman suolaa, tahi onko makua munanvalkuaisessa?
aut poterit comedi insulsum quod non est sale conditum aut potest aliquis gustare quod gustatum adfert mortem
7 Sieluni ei tahdo koskea sellaiseen, se on minulle kuin saastainen ruoka.
quae prius tangere nolebat anima mea nunc prae angustia cibi mei sunt
8 Oi, jospa minun pyyntöni täyttyisi ja Jumala toteuttaisi minun toivoni!
quis det ut veniat petitio mea et quod expecto tribuat mihi Deus
9 Jospa Jumala suvaitsisi musertaa minut, ojentaa kätensä ja katkaista elämäni langan!
et qui coepit ipse me conterat solvat manum suam et succidat me
10 Niin olisi vielä lohdutuksenani-ja ilosta minä hypähtäisin säälimättömän tuskan alla-etten ole kieltänyt Pyhän sanoja.
et haec mihi sit consolatio ut adfligens me dolore non parcat nec contradicam sermonibus Sancti
11 Mikä on minun voimani, että enää toivoisin, ja mikä on loppuni, että tätä kärsisin?
quae est enim fortitudo mea ut sustineam aut quis finis meus ut patienter agam
12 Onko minun voimani vahva kuin kivi, onko minun ruumiini vaskea?
nec fortitudo lapidum fortitudo mea nec caro mea aerea est
13 Eikö minulla ole enää mitään apua, onko pelastus minusta karkonnut?
ecce non est auxilium mihi in me et necessarii quoque mei recesserunt a me
14 Tuleehan ystävän olla laupias nääntyvälle, vaikka tämä olisikin hyljännyt Kaikkivaltiaan pelon.
qui tollit ab amico suo misericordiam timorem Domini derelinquit
15 Minun veljeni ovat petolliset niinkuin vesipuro, niinkuin sadepurot, jotka juoksevat kuiviin.
fratres mei praeterierunt me sicut torrens qui raptim transit in convallibus
16 Ne ovat jääsohjusta sameat, niihin kätkeytyy lumi;
qui timent pruinam inruet super eos nix
17 auringon paahtaessa ne ehtyvät, ne häviävät paikastansa helteen tullen.
tempore quo fuerint dissipati peribunt et ut incaluerit solventur de loco suo
18 Niiden juoksun urat mutkistuvat, ne haihtuvat tyhjiin ja katoavat.
involutae sunt semitae gressuum eorum ambulabunt in vacuum et peribunt
19 Teeman karavaanit tähystelivät, Seban matkueet odottivat niitä;
considerate semitas Theman itinera Saba et expectate paulisper
20 he joutuivat häpeään, kun niihin luottivat, pettyivät perille tullessansa.
confusi sunt quia speravi venerunt quoque usque ad me et pudore cooperti sunt
21 Niin te olette nyt tyhjän veroiset: te näette kauhun ja peljästytte.
nunc venistis et modo videntes plagam meam timetis
22 Olenko sanonut: 'Antakaa minulle ja suorittakaa tavaroistanne lahjus minun puolestani,
numquid dixi adferte mihi et de substantia vestra donate mihi
23 pelastakaa minut vihollisen vallasta ja lunastakaa minut väkivaltaisten käsistä'?
vel liberate me de manu hostis et de manu robustorum eruite me
24 Opettakaa minua, niin minä vaikenen; neuvokaa minulle, missä olen erehtynyt.
docete me et ego tacebo et si quid forte ignoravi instruite me
25 Kuinka tehoaakaan oikea puhe! Mutta mitä merkitsee teidän nuhtelunne?
quare detraxistis sermonibus veritatis cum e vobis nullus sit qui possit arguere
26 Aiotteko nuhdella sanoja? Tuultahan ovat epätoivoisen sanat.
ad increpandum tantum eloquia concinnatis et in ventum verba profertis
27 Orvostakin te heittäisitte arpaa ja hieroisitte kauppaa ystävästänne.
super pupillum inruitis et subvertere nitimini amicum vestrum
28 Mutta suvaitkaa nyt kääntyä minuun; minä totisesti en valhettele vasten kasvojanne.
verumtamen quod coepistis explete praebete aurem et videte an mentiar
29 Palatkaa, älköön vääryyttä tapahtuko; palatkaa, vielä minä olen oikeassa siinä.
respondete obsecro absque contentione et loquentes id quod iustum est iudicate
30 Olisiko minun kielelläni vääryys? Eikö suulakeni tuntisi, mikä turmioksi on?"
et non invenietis in lingua mea iniquitatem nec in faucibus meis stultitia personabit
