Jobin 6
1 Job vastasi ja sanoi:
욥이 대답하여 가로되
2 "Oi, jospa minun suruni punnittaisiin ja kova onneni pantaisiin sen kanssa vaakaan!
나의 분한을 달아 보며 나의 모든 재앙을 저울에 둘 수 있으면
3 Sillä se on nyt raskaampi kuin meren hiekka; sentähden menevät sanani harhaan.
바다 모래보다도 무거울 것이라 그럼으로 하여 나의 말이 경솔하였구나
4 Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat sattuneet minuun; minun henkeni juo niiden myrkkyä. Jumalan kauhut ahdistavat minua.
전능자의 살이 내 몸에 박히매 나의 영이 그 독을 마셨나니 하나님의 두려움이 나를 엄습하여 치는구나
5 Huutaako villiaasi vihannassa ruohikossa, ammuuko härkä rehuviljansa ääressä?
들 나귀가 풀이 있으면 어찌 울겠으며 소가 꼴이 있으면 어찌 울겠느냐?
6 Käykö äitelää syöminen ilman suolaa, tahi onko makua munanvalkuaisessa?
싱거운 것이 소금 없이 먹히겠느냐? 닭의 알 흰자위가 맛이 있겠느냐?
7 Sieluni ei tahdo koskea sellaiseen, se on minulle kuin saastainen ruoka.
이런 것을 만지기도 내 마음이 싫어하나니 못된 식물 같이 여김이니라
8 Oi, jospa minun pyyntöni täyttyisi ja Jumala toteuttaisi minun toivoni!
하나님이 나의 구하는 것을 얻게 하시며 나의 사모하는 것 주시기를 내가 원하나니
9 Jospa Jumala suvaitsisi musertaa minut, ojentaa kätensä ja katkaista elämäni langan!
이는 곧 나를 멸하시기를 기뻐하사 그 손을 들어 나를 끊으실 것이라
10 Niin olisi vielä lohdutuksenani-ja ilosta minä hypähtäisin säälimättömän tuskan alla-etten ole kieltänyt Pyhän sanoja.
그러할지라도 내가 오히려 위로를 받고 무정한 고통 가운데서도 기뻐할 것은 내가 거룩하신 이의 말씀을 거역지 아니하였음이니라
11 Mikä on minun voimani, että enää toivoisin, ja mikä on loppuni, että tätä kärsisin?
내가 무슨 기력이 있관대 기다리겠느냐? 내 마지막이 어떠하겠관대 오히려 참겠느냐?
12 Onko minun voimani vahva kuin kivi, onko minun ruumiini vaskea?
나의 기력이 어찌 돌의 기력이겠느냐? 나의 살이 어찌 놋쇠겠느냐?
13 Eikö minulla ole enää mitään apua, onko pelastus minusta karkonnut?
나의 도움이 내 속에 없지 아니하냐? 나의 지혜가 내게서 쫓겨나지 아니하였느냐?
14 Tuleehan ystävän olla laupias nääntyvälle, vaikka tämä olisikin hyljännyt Kaikkivaltiaan pelon.
피곤한 자 곧 전능자 경외하는 일을 폐한 자를 그 벗이 불쌍히 여길 것이어늘
15 Minun veljeni ovat petolliset niinkuin vesipuro, niinkuin sadepurot, jotka juoksevat kuiviin.
나의 형제는 내게 성실치 아니함이 시냇물의 마름 같고 개울의 잦음 같구나
16 Ne ovat jääsohjusta sameat, niihin kätkeytyy lumi;
얼음이 녹으면 물이 검어지며 눈이 그 속에 감취었을지라도
17 auringon paahtaessa ne ehtyvät, ne häviävät paikastansa helteen tullen.
따뜻하면 마르고 더우면 그 자리에서 아주 없어지나니
18 Niiden juoksun urat mutkistuvat, ne haihtuvat tyhjiin ja katoavat.
떼를 지은 객들이 시냇가로 다니다가 돌이켜 광야로 가서 죽고
19 Teeman karavaanit tähystelivät, Seban matkueet odottivat niitä;
데마의 떼들이 그것을 바라보고 스바의 행인들도 그것을 사모하다가
20 he joutuivat häpeään, kun niihin luottivat, pettyivät perille tullessansa.
거기 와서는 바라던 것을 부끄리고 낙심하느니라
21 Niin te olette nyt tyhjän veroiset: te näette kauhun ja peljästytte.
너희도 허망한 자라 너희가 두려운 일을 본즉 겁내는구나
22 Olenko sanonut: 'Antakaa minulle ja suorittakaa tavaroistanne lahjus minun puolestani,
내가 언제 너희에게 나를 공급하라 하더냐? 언제 나를 위하여 너희 재물로 예물을 달라더냐?
23 pelastakaa minut vihollisen vallasta ja lunastakaa minut väkivaltaisten käsistä'?
내가 언제 말하기를 대적의 손에서 나를 구원하라 하더냐? 포악한 자의 손에서 나를 구속하라 하더냐?
24 Opettakaa minua, niin minä vaikenen; neuvokaa minulle, missä olen erehtynyt.
내게 가르쳐서 나의 허물된 것을 깨닫게 하라 내가 잠잠하리라
25 Kuinka tehoaakaan oikea puhe! Mutta mitä merkitsee teidän nuhtelunne?
옳은 말은 어찌 그리 유력한지, 그렇지만 너희의 책망은 무엇을 책망함이뇨
26 Aiotteko nuhdella sanoja? Tuultahan ovat epätoivoisen sanat.
너희가 말을 책망하려느냐? 소망이 끊어진 자의 말은 바람 같으니라
27 Orvostakin te heittäisitte arpaa ja hieroisitte kauppaa ystävästänne.
너희는 고아를 제비 뽑으며 너희 벗을 매매할 자로구나
28 Mutta suvaitkaa nyt kääntyä minuun; minä totisesti en valhettele vasten kasvojanne.
이제 너희가 나를 향하여 보기를 원하노라 내가 너희를 대면하여 결코 거짓말하지 아니하리라
29 Palatkaa, älköön vääryyttä tapahtuko; palatkaa, vielä minä olen oikeassa siinä.
너희는 돌이켜 불의한 것이 없게 하기를 원하노라 너희는 돌이키라 내 일이 의로우니라
30 Olisiko minun kielelläni vääryys? Eikö suulakeni tuntisi, mikä turmioksi on?"
내 혀에 어찌 불의한 것이 있으랴 내 미각이 어찌 궤휼을 분변치 못하랴
