Jobin 6
1 Job vastasi ja sanoi:
| ויען איוב ויאמר |
2 "Oi, jospa minun suruni punnittaisiin ja kova onneni pantaisiin sen kanssa vaakaan!
| לו--שקול ישקל כעשי והיתי (והותי) במאזנים ישאו-יחד |
3 Sillä se on nyt raskaampi kuin meren hiekka; sentähden menevät sanani harhaan.
| כי-עתה--מחול ימים יכבד על-כן דברי לעו |
4 Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat sattuneet minuun; minun henkeni juo niiden myrkkyä. Jumalan kauhut ahdistavat minua.
| כי חצי שדי עמדי--אשר חמתם שתה רוחי בעותי אלוה יערכוני |
5 Huutaako villiaasi vihannassa ruohikossa, ammuuko härkä rehuviljansa ääressä?
| הינהק-פרא עלי-דשא אם יגעה-שור על-בלילו |
6 Käykö äitelää syöminen ilman suolaa, tahi onko makua munanvalkuaisessa?
| היאכל תפל מבלי-מלח אם-יש-טעם בריר חלמות |
7 Sieluni ei tahdo koskea sellaiseen, se on minulle kuin saastainen ruoka.
| מאנה לנגוע נפשי המה כדוי לחמי |
8 Oi, jospa minun pyyntöni täyttyisi ja Jumala toteuttaisi minun toivoni!
| מי-יתן תבוא שאלתי ותקותי יתן אלוה |
9 Jospa Jumala suvaitsisi musertaa minut, ojentaa kätensä ja katkaista elämäni langan!
| ויאל אלוה וידכאני יתר ידו ויבצעני |
10 Niin olisi vielä lohdutuksenani-ja ilosta minä hypähtäisin säälimättömän tuskan alla-etten ole kieltänyt Pyhän sanoja.
| ותהי-עוד נחמתי-- ואסלדה בחילה לא יחמול כי-לא כחדתי אמרי קדוש |
11 Mikä on minun voimani, että enää toivoisin, ja mikä on loppuni, että tätä kärsisin?
| מה-כחי כי-איחל ומה-קצי כי-אאריך נפשי |
12 Onko minun voimani vahva kuin kivi, onko minun ruumiini vaskea?
| אם-כח אבנים כחי אם-בשרי נחוש |
13 Eikö minulla ole enää mitään apua, onko pelastus minusta karkonnut?
| האם אין עזרתי בי ותשיה נדחה ממני |
14 Tuleehan ystävän olla laupias nääntyvälle, vaikka tämä olisikin hyljännyt Kaikkivaltiaan pelon.
| למס מרעהו חסד ויראת שדי יעזוב |
15 Minun veljeni ovat petolliset niinkuin vesipuro, niinkuin sadepurot, jotka juoksevat kuiviin.
| אחי בגדו כמו-נחל כאפיק נחלים יעברו |
16 Ne ovat jääsohjusta sameat, niihin kätkeytyy lumi;
| הקדרים מני-קרח עלימו יתעלם-שלג |
17 auringon paahtaessa ne ehtyvät, ne häviävät paikastansa helteen tullen.
| בעת יזרבו נצמתו בחמו נדעכו ממקומם |
18 Niiden juoksun urat mutkistuvat, ne haihtuvat tyhjiin ja katoavat.
| ילפתו ארחות דרכם יעלו בתהו ויאבדו |
19 Teeman karavaanit tähystelivät, Seban matkueet odottivat niitä;
| הביטו ארחות תמא הליכת שבא קוו-למו |
20 he joutuivat häpeään, kun niihin luottivat, pettyivät perille tullessansa.
| בשו כי-בטח באו עדיה ויחפרו |
21 Niin te olette nyt tyhjän veroiset: te näette kauhun ja peljästytte.
| כי-עתה הייתם לא תראו חתת ותיראו |
22 Olenko sanonut: 'Antakaa minulle ja suorittakaa tavaroistanne lahjus minun puolestani,
| הכי-אמרתי הבו לי ומכחכם שחדו בעדי |
23 pelastakaa minut vihollisen vallasta ja lunastakaa minut väkivaltaisten käsistä'?
| ומלטוני מיד-צר ומיד עריצים תפדוני |
24 Opettakaa minua, niin minä vaikenen; neuvokaa minulle, missä olen erehtynyt.
| הורוני ואני אחריש ומה-שגיתי הבינו לי |
25 Kuinka tehoaakaan oikea puhe! Mutta mitä merkitsee teidän nuhtelunne?
| מה-נמרצו אמרי-ישר ומה-יוכיח הוכח מכם |
26 Aiotteko nuhdella sanoja? Tuultahan ovat epätoivoisen sanat.
| הלהוכח מלים תחשבו ולרוח אמרי נואש |
27 Orvostakin te heittäisitte arpaa ja hieroisitte kauppaa ystävästänne.
| אף-על-יתום תפילו ותכרו על-ריעכם |
28 Mutta suvaitkaa nyt kääntyä minuun; minä totisesti en valhettele vasten kasvojanne.
| ועתה הואילו פנו-בי ועל-פניכם אם-אכזב |
29 Palatkaa, älköön vääryyttä tapahtuko; palatkaa, vielä minä olen oikeassa siinä.
| שובו-נא אל-תהי עולה ושבי (ושבו) עוד צדקי-בה |
30 Olisiko minun kielelläni vääryys? Eikö suulakeni tuntisi, mikä turmioksi on?"
| היש-בלשוני עולה אם-חכי לא-יבין הוות |
