Jobin 6
1 Job vastasi ja sanoi:
Da gab ihm Job zur Antwort:
2 "Oi, jospa minun suruni punnittaisiin ja kova onneni pantaisiin sen kanssa vaakaan!
"Wenn doch mein Gram, mein Leid gewogen würde auf einer Waage, ganz genau,
3 Sillä se on nyt raskaampi kuin meren hiekka; sentähden menevät sanani harhaan.
so wär es schwerer als des Meeres Sand. Deshalb sind meine Worte unbedacht.
4 Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat sattuneet minuun; minun henkeni juo niiden myrkkyä. Jumalan kauhut ahdistavat minua.
Des Höchsten Pfeile kenne ich zu gut, mein Geist saugt doch ihr Gift in sich hinein. Die Gottesschrecken überfallen mich.
5 Huutaako villiaasi vihannassa ruohikossa, ammuuko härkä rehuviljansa ääressä?
Auf grüner Au, schreit da der Esel, und brüllt der Stier bei seinem Futter?
6 Käykö äitelää syöminen ilman suolaa, tahi onko makua munanvalkuaisessa?
Kann man denn Fades ohne Salz genießen; besitzt das Eiweiß Wohlgeschmack?
7 Sieluni ei tahdo koskea sellaiseen, se on minulle kuin saastainen ruoka.
So widert es mich an, auch jenes anzurühren, dergleichen gilt mir wie ein Trauerbrot.
8 Oi, jospa minun pyyntöni täyttyisi ja Jumala toteuttaisi minun toivoni!
Ach, daß mein Flehen Gnade fände, daß Gott erfüllte meinen Wunsch!
9 Jospa Jumala suvaitsisi musertaa minut, ojentaa kätensä ja katkaista elämäni langan!
Gefiel es Gott, mich zu zermalmen; zerschnitt er rasch in Großmut meinen Lebensfaden!
10 Niin olisi vielä lohdutuksenani-ja ilosta minä hypähtäisin säälimättömän tuskan alla-etten ole kieltänyt Pyhän sanoja.
Dies wäre noch ein Trost für mich; ich tanzte noch im schonungslosen Schmerze, weil ich mit Worten an den Heiligen nicht zurückgehalten.
11 Mikä on minun voimani, että enää toivoisin, ja mikä on loppuni, että tätä kärsisin?
Was ist denn meine Kraft, daß ich noch hoffen, mein Zweck, daß ich mich noch gedulden soll?
12 Onko minun voimani vahva kuin kivi, onko minun ruumiini vaskea?
Ist meine Körperkraft aus Stein? Ist denn mein Fleisch aus Erz?
13 Eikö minulla ole enää mitään apua, onko pelastus minusta karkonnut?
Verdiene ich denn keinen Beistand mehr? Ist jede Hilfe mir zu nehmen?
14 Tuleehan ystävän olla laupias nääntyvälle, vaikka tämä olisikin hyljännyt Kaikkivaltiaan pelon.
Dem Leidenden gebührt von seinem Freunde Liebe, und muß er selbst die Gottesfurcht beiseite lassen.
15 Minun veljeni ovat petolliset niinkuin vesipuro, niinkuin sadepurot, jotka juoksevat kuiviin.
Die Brüder aber sind mir untreu wie die Bäche. - Sie zeigen nutzlos sich wie Wasserläufe,
16 Ne ovat jääsohjusta sameat, niihin kätkeytyy lumi;
die durch die Kälte trauern und die der Schnee verbirgt,
17 auringon paahtaessa ne ehtyvät, ne häviävät paikastansa helteen tullen.
die ebenso, wenn sie durchglüht, verschwinden, wenn's heiß, getilgt von ihrem Orte sind,
18 Niiden juoksun urat mutkistuvat, ne haihtuvat tyhjiin ja katoavat.
und deren Wegeläufe ganz verkehrt. Sie steigen dann als Dunst hinauf und sind nicht mehr zu finden.
19 Teeman karavaanit tähystelivät, Seban matkueet odottivat niitä;
Die Karawanen Temas schauen danach aus; die Reisezüge Sabas rechnen drauf.
20 he joutuivat häpeään, kun niihin luottivat, pettyivät perille tullessansa.
Doch ihr Vertrauen täuschet sie; sie kommen hin und sind dann schwer betrogen. -
21 Niin te olette nyt tyhjän veroiset: te näette kauhun ja peljästytte.
Zu gar nichts nutze seid ihr freilich. Ihr seht das Unglück und verzaget.
22 Olenko sanonut: 'Antakaa minulle ja suorittakaa tavaroistanne lahjus minun puolestani,
Ja, habe ich euch gesagt: 'Von Eurem gebt mir! Aus eurem mühevoll erworbenen Gute zahlt für mich!
23 pelastakaa minut vihollisen vallasta ja lunastakaa minut väkivaltaisten käsistä'?
Befreit mich aus der Hand des Drängers! Vom harten Gläubiger erlöset mich!'
24 Opettakaa minua, niin minä vaikenen; neuvokaa minulle, missä olen erehtynyt.
Belehrt mich eines Besseren, dann schweige ich. Zeigt mir doch meinen Irrtum!
25 Kuinka tehoaakaan oikea puhe! Mutta mitä merkitsee teidän nuhtelunne?
Wozu verhöhnt ihr offne Worte, und was beweist denn ein Beweis von euch?
26 Aiotteko nuhdella sanoja? Tuultahan ovat epätoivoisen sanat.
Ja, haltet ihr schon bloße Worte für Beweis, die Worte eines Armen aber nur für Wind?
27 Orvostakin te heittäisitte arpaa ja hieroisitte kauppaa ystävästänne.
Laßt ihr auf Waisen etwas kommen, und sprecht ihr gegen euren Freund?
28 Mutta suvaitkaa nyt kääntyä minuun; minä totisesti en valhettele vasten kasvojanne.
Nun aber wollet mit Verlaub mir zuhören! Ich täusche eure Aufmerksamkeit mitnichten.
29 Palatkaa, älköön vääryyttä tapahtuko; palatkaa, vielä minä olen oikeassa siinä.
Hierher kehrt euch! Kein Unrecht laßt geschehen! Hierher kehrt euch! Im Rechte bin ich noch hierin.
30 Olisiko minun kielelläni vääryys? Eikö suulakeni tuntisi, mikä turmioksi on?"
Ist denn auf meiner Zunge einzig Unrecht? Verstehe ich denn nicht, was Sünde ist?"
