Jobin 6
1 Job vastasi ja sanoi:
Et Job reprit et dit:
2 "Oi, jospa minun suruni punnittaisiin ja kova onneni pantaisiin sen kanssa vaakaan!
Ah! qu'on pèse, qu'on pèse mon tourment! et qu'on mette mon malheur dans la balance aussi!
3 Sillä se on nyt raskaampi kuin meren hiekka; sentähden menevät sanani harhaan.
car sur le sable des mers il l'emporte en grandeur: de là mes paroles outrées!
4 Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat sattuneet minuun; minun henkeni juo niiden myrkkyä. Jumalan kauhut ahdistavat minua.
Car je porte sur moi les flèches du Tout-puissant, de leur poison mon cœur est abreuvé; les terreurs de Dieu m'ont cerné.
5 Huutaako villiaasi vihannassa ruohikossa, ammuuko härkä rehuviljansa ääressä?
L'onagre brait-il auprès de la verdure? Le taureau mugit-il auprès de son fourrage?
6 Käykö äitelää syöminen ilman suolaa, tahi onko makua munanvalkuaisessa?
Mange-t-on ce qui est insipide, sans sel? Le blanc de l'œuf a-t-il une saveur?
7 Sieluni ei tahdo koskea sellaiseen, se on minulle kuin saastainen ruoka.
Mon âme refuse d'y toucher, et c'est comme une pourriture qui infecte mon pain.
8 Oi, jospa minun pyyntöni täyttyisi ja Jumala toteuttaisi minun toivoni!
O, si mon vœu pouvait s'accomplir, et si Dieu remplissait mon souhait!
9 Jospa Jumala suvaitsisi musertaa minut, ojentaa kätensä ja katkaista elämäni langan!
S'il plaisait à Dieu de m'écraser, d'étendre sa main, et de me retrancher!
10 Niin olisi vielä lohdutuksenani-ja ilosta minä hypähtäisin säälimättömän tuskan alla-etten ole kieltänyt Pyhän sanoja.
Ainsi j'aurais encore une consolation, et une joie dans les maux qu'il ne m'épargne pas, car je n'ai point renié la parole du Dieu Saint.
11 Mikä on minun voimani, että enää toivoisin, ja mikä on loppuni, että tätä kärsisin?
Qu'est-ce que ma force pour attendre? et qu'est-ce que ma fin, pour patienter?
12 Onko minun voimani vahva kuin kivi, onko minun ruumiini vaskea?
Ma force est-elle la force de la pierre? mon corps est-il d'airain?
13 Eikö minulla ole enää mitään apua, onko pelastus minusta karkonnut?
Par moi-même ne suis-je pas sans ressources, et le secours n'est-il pas refoulé loin de moi?
14 Tuleehan ystävän olla laupias nääntyvälle, vaikka tämä olisikin hyljännyt Kaikkivaltiaan pelon.
A l'affligé son ami doit de l'affection, sinon il dépouille la crainte du Tout-puissant.
15 Minun veljeni ovat petolliset niinkuin vesipuro, niinkuin sadepurot, jotka juoksevat kuiviin.
Mes frères sont perfides comme le torrent, comme les eaux des ravins, qui tarissent,
16 Ne ovat jääsohjusta sameat, niihin kätkeytyy lumi;
que troublent les glaces, où s'enfonce la neige,
17 auringon paahtaessa ne ehtyvät, ne häviävät paikastansa helteen tullen.
qui, au temps de leur baisse, se dissipent, et, quand vient la chaleur, leur lit se trouve à sec.
18 Niiden juoksun urat mutkistuvat, ne haihtuvat tyhjiin ja katoavat.
Les caravanes s'écartent de leur route, s'avancent dans le désert, et périssent;
19 Teeman karavaanit tähystelivät, Seban matkueet odottivat niitä;
là portent leurs regards les caravanes de Théma, là les voyageurs de Séba placent leur espérance;
20 he joutuivat häpeään, kun niihin luottivat, pettyivät perille tullessansa.
ils ont honte d'avoir eu confiance, ils y arrivent, et sont confus.
21 Niin te olette nyt tyhjän veroiset: te näette kauhun ja peljästytte.
De même vous n'êtes rien, vous voyez la terreur, et tremblez.
22 Olenko sanonut: 'Antakaa minulle ja suorittakaa tavaroistanne lahjus minun puolestani,
Est-ce que j'ai dit: Donnez-moi! et avec vos biens, gagnez-moi la faveur!
23 pelastakaa minut vihollisen vallasta ja lunastakaa minut väkivaltaisten käsistä'?
et tirez-moi de la main de l'ennemi, et de la main des furieux rachetez-moi?
24 Opettakaa minua, niin minä vaikenen; neuvokaa minulle, missä olen erehtynyt.
Instruisez-moi! je veux me taire, et faites-moi sentir en quoi j'ai failli!
25 Kuinka tehoaakaan oikea puhe! Mutta mitä merkitsee teidän nuhtelunne?
Quelle force dans le langage de la vérité! mais que démontrent vos remontrances?
26 Aiotteko nuhdella sanoja? Tuultahan ovat epätoivoisen sanat.
Est-ce des discours que vous pensez à reprendre? mais on livre au vent les propos du désespoir.
27 Orvostakin te heittäisitte arpaa ja hieroisitte kauppaa ystävästänne.
Oui, sur l'orphelin vous jetez le filet, et vous creusez la fosse devant votre ami.
28 Mutta suvaitkaa nyt kääntyä minuun; minä totisesti en valhettele vasten kasvojanne.
Mais ici, veuillez me regarder! et vos yeux vous diront si je suis un menteur.
29 Palatkaa, älköön vääryyttä tapahtuko; palatkaa, vielä minä olen oikeassa siinä.
Revenez donc! qu'il n'y ait pas injustice! revenez! j'ai encore raison sur ce point.
30 Olisiko minun kielelläni vääryys? Eikö suulakeni tuntisi, mikä turmioksi on?"
L'injustice est-elle sur ma langue, et mon palais ne distingue-t-il pas ce qui est mauvais?
