Jobin 6
1 Job vastasi ja sanoi:
Then Job answered,
2 "Oi, jospa minun suruni punnittaisiin ja kova onneni pantaisiin sen kanssa vaakaan!
“Oh that my anguish were weighed, and all my calamity laid in the balances!
3 Sillä se on nyt raskaampi kuin meren hiekka; sentähden menevät sanani harhaan.
For now it would be heavier than the sand of the seas, therefore my words have been rash.
4 Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat sattuneet minuun; minun henkeni juo niiden myrkkyä. Jumalan kauhut ahdistavat minua.
For the arrows of the Almighty are within me. My spirit drinks up their poison. The terrors of God set themselves in array against me.
5 Huutaako villiaasi vihannassa ruohikossa, ammuuko härkä rehuviljansa ääressä?
Does the wild donkey bray when he has grass? Or does the ox low over his fodder?
6 Käykö äitelää syöminen ilman suolaa, tahi onko makua munanvalkuaisessa?
Can that which has no flavour be eaten without salt? Or is there any taste in the white of an egg?
7 Sieluni ei tahdo koskea sellaiseen, se on minulle kuin saastainen ruoka.
My soul refuses to touch them. They are as loathsome food to me.
8 Oi, jospa minun pyyntöni täyttyisi ja Jumala toteuttaisi minun toivoni!
“Oh that I might have my request, that God would grant the thing that I long for,
9 Jospa Jumala suvaitsisi musertaa minut, ojentaa kätensä ja katkaista elämäni langan!
even that it would please God to crush me; that he would let loose his hand, and cut me off!
10 Niin olisi vielä lohdutuksenani-ja ilosta minä hypähtäisin säälimättömän tuskan alla-etten ole kieltänyt Pyhän sanoja.
Let it still be my consolation, yes, let me exult in pain that doesn’t spare, that I have not denied the words of the Holy One.
11 Mikä on minun voimani, että enää toivoisin, ja mikä on loppuni, että tätä kärsisin?
What is my strength, that I should wait? What is my end, that I should be patient?
12 Onko minun voimani vahva kuin kivi, onko minun ruumiini vaskea?
Is my strength the strength of stones? Or is my flesh of bronze?
13 Eikö minulla ole enää mitään apua, onko pelastus minusta karkonnut?
Isn’t it that I have no help in me, that wisdom is driven away from me?
14 Tuleehan ystävän olla laupias nääntyvälle, vaikka tämä olisikin hyljännyt Kaikkivaltiaan pelon.
“To him who is ready to faint, kindness should be shown from his friend; even to him who forsakes the fear of the Almighty.
15 Minun veljeni ovat petolliset niinkuin vesipuro, niinkuin sadepurot, jotka juoksevat kuiviin.
My brothers have dealt deceitfully as a brook, as the channel of brooks that pass away;
16 Ne ovat jääsohjusta sameat, niihin kätkeytyy lumi;
which are black by reason of the ice, in which the snow hides itself.
17 auringon paahtaessa ne ehtyvät, ne häviävät paikastansa helteen tullen.
In the dry season, they vanish. When it is hot, they are consumed out of their place.
18 Niiden juoksun urat mutkistuvat, ne haihtuvat tyhjiin ja katoavat.
The caravans that travel beside them turn away. They go up into the waste, and perish.
19 Teeman karavaanit tähystelivät, Seban matkueet odottivat niitä;
The caravans of Tema looked. The companies of Sheba waited for them.
20 he joutuivat häpeään, kun niihin luottivat, pettyivät perille tullessansa.
They were distressed because they were confident. They came there, and were confounded.
21 Niin te olette nyt tyhjän veroiset: te näette kauhun ja peljästytte.
For now you are nothing. You see a terror, and are afraid.
22 Olenko sanonut: 'Antakaa minulle ja suorittakaa tavaroistanne lahjus minun puolestani,
Did I ever say, ‘Give to me’? or, ‘Offer a present for me from your substance’?
23 pelastakaa minut vihollisen vallasta ja lunastakaa minut väkivaltaisten käsistä'?
or, ‘Deliver me from the adversary’s hand’? or, ‘Redeem me from the hand of the oppressors’?
24 Opettakaa minua, niin minä vaikenen; neuvokaa minulle, missä olen erehtynyt.
“Teach me, and I will hold my peace. Cause me to understand my error.
25 Kuinka tehoaakaan oikea puhe! Mutta mitä merkitsee teidän nuhtelunne?
How forcible are words of uprightness! But your reproof, what does it reprove?
26 Aiotteko nuhdella sanoja? Tuultahan ovat epätoivoisen sanat.
Do you intend to reprove words, since the speeches of one who is desperate are as wind?
27 Orvostakin te heittäisitte arpaa ja hieroisitte kauppaa ystävästänne.
Yes, you would even cast lots for the fatherless, and make merchandise of your friend.
28 Mutta suvaitkaa nyt kääntyä minuun; minä totisesti en valhettele vasten kasvojanne.
Now therefore be pleased to look at me, for surely I will not lie to your face.
29 Palatkaa, älköön vääryyttä tapahtuko; palatkaa, vielä minä olen oikeassa siinä.
Please return. Let there be no injustice. Yes, return again. My cause is righteous.
30 Olisiko minun kielelläni vääryys? Eikö suulakeni tuntisi, mikä turmioksi on?"
Is there injustice on my tongue? Can’t my taste discern mischievous things?
