Jobin 6
1 Job vastasi ja sanoi:
But Job answered and said,
2 "Oi, jospa minun suruni punnittaisiin ja kova onneni pantaisiin sen kanssa vaakaan!
O that my grief were thoroughly weighed, and my calamity laid in the balances together!
3 Sillä se on nyt raskaampi kuin meren hiekka; sentähden menevät sanani harhaan.
For now it would be heavier than the sand of the sea: therefore my words are swallowed up.
4 Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat sattuneet minuun; minun henkeni juo niiden myrkkyä. Jumalan kauhut ahdistavat minua.
For the arrows of the Almighty are within me, the poison of which drinketh up my spirit: the terrors of God set themselves in array against me.
5 Huutaako villiaasi vihannassa ruohikossa, ammuuko härkä rehuviljansa ääressä?
Doth the wild donkey bray when he hath grass? or loweth the ox over his fodder?
6 Käykö äitelää syöminen ilman suolaa, tahi onko makua munanvalkuaisessa?
Can that which is unsavoury be eaten without salt? or is there any taste in the white of an egg?
7 Sieluni ei tahdo koskea sellaiseen, se on minulle kuin saastainen ruoka.
The things that my soul refused to touch are as my loathsome food.
8 Oi, jospa minun pyyntöni täyttyisi ja Jumala toteuttaisi minun toivoni!
O that I might have my request; and that God would grant me the thing that I long for!
9 Jospa Jumala suvaitsisi musertaa minut, ojentaa kätensä ja katkaista elämäni langan!
Even that it would please God to destroy me; that he would let loose his hand, and cut me off!
10 Niin olisi vielä lohdutuksenani-ja ilosta minä hypähtäisin säälimättömän tuskan alla-etten ole kieltänyt Pyhän sanoja.
Then should I yet have comfort; yea, I would harden myself in sorrow: let him not spare; for I have not concealed the words of the Holy One.
11 Mikä on minun voimani, että enää toivoisin, ja mikä on loppuni, että tätä kärsisin?
What is my strength, that I should hope? and what is my end, that I should prolong my life?
12 Onko minun voimani vahva kuin kivi, onko minun ruumiini vaskea?
Is my strength the strength of stones? or is my flesh of brass?
13 Eikö minulla ole enää mitään apua, onko pelastus minusta karkonnut?
Is not my help in me? and is wisdom driven quite from me?
14 Tuleehan ystävän olla laupias nääntyvälle, vaikka tämä olisikin hyljännyt Kaikkivaltiaan pelon.
To him that is afflicted pity should be shown from his friend; but he forsaketh the fear of the Almighty.
15 Minun veljeni ovat petolliset niinkuin vesipuro, niinkuin sadepurot, jotka juoksevat kuiviin.
My brethren have dealt deceitfully as a brook, and as the stream of brooks they pass away;
16 Ne ovat jääsohjusta sameat, niihin kätkeytyy lumi;
Which are blackish by reason of the ice, and in which the snow is hid:
17 auringon paahtaessa ne ehtyvät, ne häviävät paikastansa helteen tullen.
In the time when they become warm, they vanish: when it is hot, they are consumed out of their place.
18 Niiden juoksun urat mutkistuvat, ne haihtuvat tyhjiin ja katoavat.
The paths of their way are turned aside; they go to nothing, and perish.
19 Teeman karavaanit tähystelivät, Seban matkueet odottivat niitä;
The troops of Tema looked, the companies of Sheba waited for them.
20 he joutuivat häpeään, kun niihin luottivat, pettyivät perille tullessansa.
They were confounded because they had hoped; they came there, and were ashamed.
21 Niin te olette nyt tyhjän veroiset: te näette kauhun ja peljästytte.
For now ye are nothing; ye see my casting down, and are afraid.
22 Olenko sanonut: 'Antakaa minulle ja suorittakaa tavaroistanne lahjus minun puolestani,
Did I say, Bring to me? or, Give a reward for me of your substance?
23 pelastakaa minut vihollisen vallasta ja lunastakaa minut väkivaltaisten käsistä'?
Or, Deliver me from the enemy’s hand? or, Redeem me from the hand of the mighty?
24 Opettakaa minua, niin minä vaikenen; neuvokaa minulle, missä olen erehtynyt.
Teach me, and I will hold my tongue: and cause me to understand how I have erred.
25 Kuinka tehoaakaan oikea puhe! Mutta mitä merkitsee teidän nuhtelunne?
How forcible are right words! but what doth your arguing reprove?
26 Aiotteko nuhdella sanoja? Tuultahan ovat epätoivoisen sanat.
Do ye imagine to reprove words, and the speeches of one that is desperate, which are as wind?
27 Orvostakin te heittäisitte arpaa ja hieroisitte kauppaa ystävästänne.
Yea, ye overwhelm the fatherless, and ye dig a pit for your friend.
28 Mutta suvaitkaa nyt kääntyä minuun; minä totisesti en valhettele vasten kasvojanne.
Now therefore be content, look upon me; for it is evident to you if I lie.
29 Palatkaa, älköön vääryyttä tapahtuko; palatkaa, vielä minä olen oikeassa siinä.
Return, I pray you, let it not be iniquity; yea, return again, my righteousness is in it.
30 Olisiko minun kielelläni vääryys? Eikö suulakeni tuntisi, mikä turmioksi on?"
Is there iniquity in my tongue? cannot my taste discern perverse things?
