Jobin 6
1 Job vastasi ja sanoi:
Then responded Job, and said: —
2 "Oi, jospa minun suruni punnittaisiin ja kova onneni pantaisiin sen kanssa vaakaan!
Oh that, weighed, were my vexation, and, my engulfing ruin—into the balances, they would lift up all at once!
3 Sillä se on nyt raskaampi kuin meren hiekka; sentähden menevät sanani harhaan.
For, now, beyond the sand of the seas, would it be heavy, On this account, my words, have wandered.
4 Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat sattuneet minuun; minun henkeni juo niiden myrkkyä. Jumalan kauhut ahdistavat minua.
For, the arrows of the Almighty, are in me, The heat whereof, my spirit is drinking up, The, terrors of GOD, array themselves against me.
5 Huutaako villiaasi vihannassa ruohikossa, ammuuko härkä rehuviljansa ääressä?
Doth the wild ass bray over grass? Or loweth the ox over his fodder?
6 Käykö äitelää syöminen ilman suolaa, tahi onko makua munanvalkuaisessa?
Can that which hath no savour be eaten without salt? Or is there any taste in the white of an egg?
7 Sieluni ei tahdo koskea sellaiseen, se on minulle kuin saastainen ruoka.
My soul hath refused to touch, Those things, are like disease in my food.
8 Oi, jospa minun pyyntöni täyttyisi ja Jumala toteuttaisi minun toivoni!
Oh that my request would come! and, my hope, oh that GOD would grant!
9 Jospa Jumala suvaitsisi musertaa minut, ojentaa kätensä ja katkaista elämäni langan!
That it would please GOD to crush me, That he would set free his hand, and cut me off!
10 Niin olisi vielä lohdutuksenani-ja ilosta minä hypähtäisin säälimättömän tuskan alla-etten ole kieltänyt Pyhän sanoja.
So might it still be my comfort, And I might exult in the anguish he would not spare, —That I had not concealed the sayings of the Holy One.
11 Mikä on minun voimani, että enää toivoisin, ja mikä on loppuni, että tätä kärsisin?
What is my strength, that I should hope? Or what mine end, that I should prolong my desire?
12 Onko minun voimani vahva kuin kivi, onko minun ruumiini vaskea?
Is my strength, the strength of stones? Or is, my flesh, of bronze?
13 Eikö minulla ole enää mitään apua, onko pelastus minusta karkonnut?
Is there any help at all in me? Is not, abiding success, driven from me?
14 Tuleehan ystävän olla laupias nääntyvälle, vaikka tämä olisikin hyljännyt Kaikkivaltiaan pelon.
The despairing, from his friend, should have lovingkindness, or, the reverence of the Almighty, he may forsake.
15 Minun veljeni ovat petolliset niinkuin vesipuro, niinkuin sadepurot, jotka juoksevat kuiviin.
Mine own brethren, have proved treacherous like a torrent, like a channel of torrents which disappear:
16 Ne ovat jääsohjusta sameat, niihin kätkeytyy lumi;
Which darken by reason of the cold, over them, is a covering made by the snow:
17 auringon paahtaessa ne ehtyvät, ne häviävät paikastansa helteen tullen.
By the time they begin to thaw, they are dried up, as soon as it is warm, they have vanished out of their place.
18 Niiden juoksun urat mutkistuvat, ne haihtuvat tyhjiin ja katoavat.
Caravans turn aside by their course, they go up into a waste, and are lost:
19 Teeman karavaanit tähystelivät, Seban matkueet odottivat niitä;
The caravans of Tema looked about, the travelling companies of Sheba, hoped for them:
20 he joutuivat häpeään, kun niihin luottivat, pettyivät perille tullessansa.
They are ashamed that they had trusted, They have come up to one of them, and are confounded.
21 Niin te olette nyt tyhjän veroiset: te näette kauhun ja peljästytte.
For, now, ye have come to him, ye see something fearful, and fear.
22 Olenko sanonut: 'Antakaa minulle ja suorittakaa tavaroistanne lahjus minun puolestani,
Is it that I said, Make me a gift, or, out of your abundance, offer a bribe on my behalf;
23 pelastakaa minut vihollisen vallasta ja lunastakaa minut väkivaltaisten käsistä'?
And deliver me from the hand of the adversary? And, out of the hand of tyrants, ransom me?
24 Opettakaa minua, niin minä vaikenen; neuvokaa minulle, missä olen erehtynyt.
Show me, and, I, will hold my peace, And, wherein I have erred, cause me to understand.
25 Kuinka tehoaakaan oikea puhe! Mutta mitä merkitsee teidän nuhtelunne?
How pleasant are the sayings that are right! But what can a decision from you, decide?
26 Aiotteko nuhdella sanoja? Tuultahan ovat epätoivoisen sanat.
To decide words, do ye intend, When, to the wind, are spoken the sayings of one in despair?
27 Orvostakin te heittäisitte arpaa ja hieroisitte kauppaa ystävästänne.
Surely, the fatherless, ye would assail, and make merchandise of your friend!
28 Mutta suvaitkaa nyt kääntyä minuun; minä totisesti en valhettele vasten kasvojanne.
But, now, be pleased to turn to me, that it may be, to your faces, if I speak falsehood,
29 Palatkaa, älköön vääryyttä tapahtuko; palatkaa, vielä minä olen oikeassa siinä.
Reply, I pray you, let there be no perversity, Yea reply even yet, my vindication is in it!
30 Olisiko minun kielelläni vääryys? Eikö suulakeni tuntisi, mikä turmioksi on?"
Is there, in my tongue, perversity? Or can, my sense, not discern, engulfing ruin?
