Jobin 6
1 Job vastasi ja sanoi:
Then Job answered and said,
2 "Oi, jospa minun suruni punnittaisiin ja kova onneni pantaisiin sen kanssa vaakaan!
Oh that my vexation were but weighed, and my calamity laid in the balances together!
3 Sillä se on nyt raskaampi kuin meren hiekka; sentähden menevät sanani harhaan.
For now it would be heavier than the sand of the seas: therefore have my words been rash.
4 Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat sattuneet minuun; minun henkeni juo niiden myrkkyä. Jumalan kauhut ahdistavat minua.
For the arrows of the Almighty are within me, the poison whereof my spirit drinketh up: the terrors of God do set themselves in array against me.
5 Huutaako villiaasi vihannassa ruohikossa, ammuuko härkä rehuviljansa ääressä?
Doth the wild ass bray when he hath grass? or loweth the ox over his fodder?
6 Käykö äitelää syöminen ilman suolaa, tahi onko makua munanvalkuaisessa?
Can that which hath no savour be eaten without salt? or is there any taste in the white of an egg?
7 Sieluni ei tahdo koskea sellaiseen, se on minulle kuin saastainen ruoka.
My soul refuseth to touch [them]; they are as loathsome meat to me.
8 Oi, jospa minun pyyntöni täyttyisi ja Jumala toteuttaisi minun toivoni!
Oh that I might have my request; and that God would grant [me] the thing that I long for.
9 Jospa Jumala suvaitsisi musertaa minut, ojentaa kätensä ja katkaista elämäni langan!
Even that it would please God to crush me; that he would let loose his hand, and cut me off!
10 Niin olisi vielä lohdutuksenani-ja ilosta minä hypähtäisin säälimättömän tuskan alla-etten ole kieltänyt Pyhän sanoja.
Then should I yet have comfort; yea, I would exult in pain that spareth not: for I have not denied the words of the Holy One.
11 Mikä on minun voimani, että enää toivoisin, ja mikä on loppuni, että tätä kärsisin?
What is my strength, that I should wait? and what is mine end, at I should be patient?
12 Onko minun voimani vahva kuin kivi, onko minun ruumiini vaskea?
Is my strength the strength of stones? or is my flesh of brass?
13 Eikö minulla ole enää mitään apua, onko pelastus minusta karkonnut?
Is it not that I have no help in me, and that effectual working is driven quite from me?
14 Tuleehan ystävän olla laupias nääntyvälle, vaikka tämä olisikin hyljännyt Kaikkivaltiaan pelon.
To him that is ready to faint kindness [should be shewed] from his friend; even to him that forsaketh the fear of the Almighty.
15 Minun veljeni ovat petolliset niinkuin vesipuro, niinkuin sadepurot, jotka juoksevat kuiviin.
My brethren have dealt deceitfully as a brook, as the channel of brooks that pass away;
16 Ne ovat jääsohjusta sameat, niihin kätkeytyy lumi;
Which are black by reason of the ice, [and] wherein the snow hideth itself:
17 auringon paahtaessa ne ehtyvät, ne häviävät paikastansa helteen tullen.
What time they wax warm, they vanish: when it is hot, they are consumed out of their place.
18 Niiden juoksun urat mutkistuvat, ne haihtuvat tyhjiin ja katoavat.
The caravans [that travel] by the way of them turn aside; they go up into the waste, and perish.
19 Teeman karavaanit tähystelivät, Seban matkueet odottivat niitä;
The caravans of Tema looked, the companies of Sheba waited for them.
20 he joutuivat häpeään, kun niihin luottivat, pettyivät perille tullessansa.
They were ashamed because they had hoped; they came thither, and were confounded.
21 Niin te olette nyt tyhjän veroiset: te näette kauhun ja peljästytte.
For now ye are nothing; ye see a terror, and are afraid.
22 Olenko sanonut: 'Antakaa minulle ja suorittakaa tavaroistanne lahjus minun puolestani,
Did I say, Give unto me? or, offer a present for me of your substance?
23 pelastakaa minut vihollisen vallasta ja lunastakaa minut väkivaltaisten käsistä'?
Or, Deliver me from the adversary’s hand? or, Redeem me from the hand of the oppressors?
24 Opettakaa minua, niin minä vaikenen; neuvokaa minulle, missä olen erehtynyt.
Teach me, and I will hold my peace: and cause me to understand wherein I have erred.
25 Kuinka tehoaakaan oikea puhe! Mutta mitä merkitsee teidän nuhtelunne?
How forcible are words of uprightness! but what doth your arguing reprove?
26 Aiotteko nuhdella sanoja? Tuultahan ovat epätoivoisen sanat.
Do ye imagine to reprove words? seeing that the speeches of one that is desperate are as wind.
27 Orvostakin te heittäisitte arpaa ja hieroisitte kauppaa ystävästänne.
Yea, ye would cast [lots] upon the fatherless, and make merchandise of your friend.
28 Mutta suvaitkaa nyt kääntyä minuun; minä totisesti en valhettele vasten kasvojanne.
Now therefore be pleased to look upon me; for surely I shall not lie to your face.
29 Palatkaa, älköön vääryyttä tapahtuko; palatkaa, vielä minä olen oikeassa siinä.
Return, I pray you, let there be no injustice; yea, return again, my cause is righteous.
30 Olisiko minun kielelläni vääryys? Eikö suulakeni tuntisi, mikä turmioksi on?"
Is there injustice on my tongue? cannot my taste discern mischievous things?
