Jobin 6
1 Job vastasi ja sanoi:
And Job answers and says:
2 "Oi, jospa minun suruni punnittaisiin ja kova onneni pantaisiin sen kanssa vaakaan!
“O that my provocation were thoroughly weighed, And my calamity in balances They would lift up together!
3 Sillä se on nyt raskaampi kuin meren hiekka; sentähden menevät sanani harhaan.
For now it is heavier than the sands of the sea, Therefore my words have been rash.
4 Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat sattuneet minuun; minun henkeni juo niiden myrkkyä. Jumalan kauhut ahdistavat minua.
For arrows of the Mighty [are] with me, Whose poison is drinking up my spirit. Terrors of God array themselves [for] me!
5 Huutaako villiaasi vihannassa ruohikossa, ammuuko härkä rehuviljansa ääressä?
Does a wild donkey bray over tender grass? Does an ox low over his provender?
6 Käykö äitelää syöminen ilman suolaa, tahi onko makua munanvalkuaisessa?
Is an insipid thing eaten without salt? Is there sense in the drivel of dreams?
7 Sieluni ei tahdo koskea sellaiseen, se on minulle kuin saastainen ruoka.
My soul is refusing to touch! They [are] as my sickening food.
8 Oi, jospa minun pyyntöni täyttyisi ja Jumala toteuttaisi minun toivoni!
O that my request may come, That God may grant my hope!
9 Jospa Jumala suvaitsisi musertaa minut, ojentaa kätensä ja katkaista elämäni langan!
That God would please—and bruise me, Loose His hand and cut me off!
10 Niin olisi vielä lohdutuksenani-ja ilosta minä hypähtäisin säälimättömän tuskan alla-etten ole kieltänyt Pyhän sanoja.
And yet it is my comfort (And I exult in pain—He does not spare), That I have not hidden The sayings of the Holy One.
11 Mikä on minun voimani, että enää toivoisin, ja mikä on loppuni, että tätä kärsisin?
What [is] my power that I should hope? And what [is] my end that I should prolong my life?
12 Onko minun voimani vahva kuin kivi, onko minun ruumiini vaskea?
Is my strength the strength of stones? Is my flesh bronze?
13 Eikö minulla ole enää mitään apua, onko pelastus minusta karkonnut?
Is my help not with me, And substance driven from me?
14 Tuleehan ystävän olla laupias nääntyvälle, vaikka tämä olisikin hyljännyt Kaikkivaltiaan pelon.
To a despiser of his friends [is] shame, And the fear of the Mighty he forsakes.
15 Minun veljeni ovat petolliset niinkuin vesipuro, niinkuin sadepurot, jotka juoksevat kuiviin.
My brothers have deceived as a brook, As a stream of brooks they pass away.
16 Ne ovat jääsohjusta sameat, niihin kätkeytyy lumi;
That are black because of ice, By them snow hides itself.
17 auringon paahtaessa ne ehtyvät, ne häviävät paikastansa helteen tullen.
By the time they are warm they have been cut off, By its being hot they have been Extinguished from their place.
18 Niiden juoksun urat mutkistuvat, ne haihtuvat tyhjiin ja katoavat.
The paths turn aside of their way, They ascend into emptiness, and are lost.
19 Teeman karavaanit tähystelivät, Seban matkueet odottivat niitä;
Passengers of Tema looked expectingly, Travelers of Sheba hoped for them.
20 he joutuivat häpeään, kun niihin luottivat, pettyivät perille tullessansa.
They were ashamed that one has trusted, They have come to it and are confounded.
21 Niin te olette nyt tyhjän veroiset: te näette kauhun ja peljästytte.
Surely now you have become the same! You see a downfall, and are afraid.
22 Olenko sanonut: 'Antakaa minulle ja suorittakaa tavaroistanne lahjus minun puolestani,
Is it because I said, Give to me? And, By your power bribe for me?
23 pelastakaa minut vihollisen vallasta ja lunastakaa minut väkivaltaisten käsistä'?
And, Deliver me from the hand of an adversary? And, Ransom me from the hand of terrible ones?
24 Opettakaa minua, niin minä vaikenen; neuvokaa minulle, missä olen erehtynyt.
Show me, and I keep silent, And what I have erred, let me understand.
25 Kuinka tehoaakaan oikea puhe! Mutta mitä merkitsee teidän nuhtelunne?
How powerful have been upright sayings, And what reproof from you reproves?
26 Aiotteko nuhdella sanoja? Tuultahan ovat epätoivoisen sanat.
For reproof—do you reckon words? And for wind—sayings of the desperate?
27 Orvostakin te heittäisitte arpaa ja hieroisitte kauppaa ystävästänne.
You cause anger to fall on the fatherless, And are strange to your friend.
28 Mutta suvaitkaa nyt kääntyä minuun; minä totisesti en valhettele vasten kasvojanne.
And now, please, look on me, Even to your face do I lie?
29 Palatkaa, älköön vääryyttä tapahtuko; palatkaa, vielä minä olen oikeassa siinä.
Please turn back, let it not be perverseness, Indeed, turn back again—my righteousness [is] in it.
30 Olisiko minun kielelläni vääryys? Eikö suulakeni tuntisi, mikä turmioksi on?"
Is there perverseness in my tongue? Does my palate not discern calamity?”
