Jobin 6
1 Job vastasi ja sanoi:
Then answered Job, and said,
2 "Oi, jospa minun suruni punnittaisiin ja kova onneni pantaisiin sen kanssa vaakaan!
Oh that my vexation could be truly weighed, and my calamity; oh that men might lift it up in the balances at once!
3 Sillä se on nyt raskaampi kuin meren hiekka; sentähden menevät sanani harhaan.
For now it is already heavier than the sand of the sea: therefore are my words confused.
4 Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat sattuneet minuun; minun henkeni juo niiden myrkkyä. Jumalan kauhut ahdistavat minua.
For the arrows of the Almighty are within me, the poison whereof my spirit drinketh it: the terrors of God set themselves in array against me.
5 Huutaako villiaasi vihannassa ruohikossa, ammuuko härkä rehuviljansa ääressä?
Doth the wild ass bray over the grass? or loweth the ox over his fodder?
6 Käykö äitelää syöminen ilman suolaa, tahi onko makua munanvalkuaisessa?
Is ever tasteless food eaten without salt? or is there any flavor in the white of an egg?
7 Sieluni ei tahdo koskea sellaiseen, se on minulle kuin saastainen ruoka.
My soul refuseth to touch them: they are unto me like disgusting food.
8 Oi, jospa minun pyyntöni täyttyisi ja Jumala toteuttaisi minun toivoni!
Oh that some one would grant the accomplishment of my request; and that God would grant me the fulfillment of my hope!
9 Jospa Jumala suvaitsisi musertaa minut, ojentaa kätensä ja katkaista elämäni langan!
Yea, that it would please God that he might crush me: that he would let loose his hand, and make an end of me!
10 Niin olisi vielä lohdutuksenani-ja ilosta minä hypähtäisin säälimättömän tuskan alla-etten ole kieltänyt Pyhän sanoja.
Then would this be still my comfort; yea, I would rejoice in my pain while be would not spare: that I have not gainsaid the commands of the Holy One.—
11 Mikä on minun voimani, että enää toivoisin, ja mikä on loppuni, että tätä kärsisin?
What is my strength, that I should wait? and what my end, that I should yet longer retain my patience?
12 Onko minun voimani vahva kuin kivi, onko minun ruumiini vaskea?
Is the strength of stones my strength? or is my flesh brazen?
13 Eikö minulla ole enää mitään apua, onko pelastus minusta karkonnut?
Truly, am I not without my help in me? and is not wise counsel driven far away from me?
14 Tuleehan ystävän olla laupias nääntyvälle, vaikka tämä olisikin hyljännyt Kaikkivaltiaan pelon.
As though I were one who refuseth kindness to his friend, and forsaketh the fear of the Almighty:
15 Minun veljeni ovat petolliset niinkuin vesipuro, niinkuin sadepurot, jotka juoksevat kuiviin.
My brothers are treacherous as a brook, like flowing brooks they pass along;
16 Ne ovat jääsohjusta sameat, niihin kätkeytyy lumi;
Which are made turbid by reason of the ice, wherein the snow hideth itself;
17 auringon paahtaessa ne ehtyvät, ne häviävät paikastansa helteen tullen.
At the time when they feel the warmth, they vanish; when it is hot, they are quenched out of their place.
18 Niiden juoksun urat mutkistuvat, ne haihtuvat tyhjiin ja katoavat.
The paths of their course wind themselves along; they go in the wilderness and are lost.
19 Teeman karavaanit tähystelivät, Seban matkueet odottivat niitä;
The caravans of Thema look hither, the travelling companies Sheba hope for them;
20 he joutuivat häpeään, kun niihin luottivat, pettyivät perille tullessansa.
But they stand ashamed because they had trusted; they come thither and are made to blush.
21 Niin te olette nyt tyhjän veroiset: te näette kauhun ja peljästytte.
For truly now ye are like such a one: ye see my terrible state and are afraid.
22 Olenko sanonut: 'Antakaa minulle ja suorittakaa tavaroistanne lahjus minun puolestani,
Have I then ever said, Give me something, and out of your property offer a bribe in my behalf?
23 pelastakaa minut vihollisen vallasta ja lunastakaa minut väkivaltaisten käsistä'?
And deliver me from the hand of the adversary? and redeem from the hand of tyrants?
24 Opettakaa minua, niin minä vaikenen; neuvokaa minulle, missä olen erehtynyt.
Teach me, and I will indeed remain silent; and wherein I erred give me to understand.
25 Kuinka tehoaakaan oikea puhe! Mutta mitä merkitsee teidän nuhtelunne?
How pleasant are straightforward words! but what doth arguing prove?
26 Aiotteko nuhdella sanoja? Tuultahan ovat epätoivoisen sanat.
Do ye think to reprove words, and [to regard] as wind the speeches of one that is despairing?
27 Orvostakin te heittäisitte arpaa ja hieroisitte kauppaa ystävästänne.
Yea, ye would cast any thing upon the fatherless, and ye would dig a pit against your friend.
28 Mutta suvaitkaa nyt kääntyä minuun; minä totisesti en valhettele vasten kasvojanne.
But now, if it please you, turn yourselves toward me, and [say] whether I would lie before your face.
29 Palatkaa, älköön vääryyttä tapahtuko; palatkaa, vielä minä olen oikeassa siinä.
Reflect again, I pray you, there will be no wrong: yea, reflect once more, my righteousness [will be found] therein.
30 Olisiko minun kielelläni vääryys? Eikö suulakeni tuntisi, mikä turmioksi on?"
Is there any wrong on my tongue? or should my palate not understand [if I spoke] what is iniquitous?
