Jobin 6
1 Job vastasi ja sanoi:
But Job answered and said,
2 "Oi, jospa minun suruni punnittaisiin ja kova onneni pantaisiin sen kanssa vaakaan!
Oh that one would indeed weigh the wrath that is upon me, and take up my griefs in a balance together!
3 Sillä se on nyt raskaampi kuin meren hiekka; sentähden menevät sanani harhaan.
And verily they would be heavier than the sand by the seashore: but, as it seems, my words are vain.
4 Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat sattuneet minuun; minun henkeni juo niiden myrkkyä. Jumalan kauhut ahdistavat minua.
For the arrows of the Lord are in my body, whose violence drinks up my blood: whenever I am going to speak, they pierce me.
5 Huutaako villiaasi vihannassa ruohikossa, ammuuko härkä rehuviljansa ääressä?
What then? will the wild ass bray for nothing, if he is not seeking food? or again, will the ox low at the manger, when he has a fodder?
6 Käykö äitelää syöminen ilman suolaa, tahi onko makua munanvalkuaisessa?
Shall bread be eaten without salt? or again, is there taste in empty words?
7 Sieluni ei tahdo koskea sellaiseen, se on minulle kuin saastainen ruoka.
For my wrath can’t cease; for I perceive my food as the smell of a lion [to be] loathsome.
8 Oi, jospa minun pyyntöni täyttyisi ja Jumala toteuttaisi minun toivoni!
For oh that he would grant [my desire], and my petition might come, and the Lord would grant my hope!
9 Jospa Jumala suvaitsisi musertaa minut, ojentaa kätensä ja katkaista elämäni langan!
Let the Lord begin and wound me, but let him not utterly destroy me.
10 Niin olisi vielä lohdutuksenani-ja ilosta minä hypähtäisin säälimättömän tuskan alla-etten ole kieltänyt Pyhän sanoja.
Let the grave be my city, upon the walls of which I have leaped: I will not shrink from it; for I have not denied the holy words of my God.
11 Mikä on minun voimani, että enää toivoisin, ja mikä on loppuni, että tätä kärsisin?
For what is my strength, that I continue? what is my time, that my soul endures?
12 Onko minun voimani vahva kuin kivi, onko minun ruumiini vaskea?
Is my strength the strength of stones? or is my flesh of brass?
13 Eikö minulla ole enää mitään apua, onko pelastus minusta karkonnut?
Or have I not trusted in him? but help is [far] from me.
14 Tuleehan ystävän olla laupias nääntyvälle, vaikka tämä olisikin hyljännyt Kaikkivaltiaan pelon.
Mercy has rejected me; and the visitation of the Lord has disregarded me.
15 Minun veljeni ovat petolliset niinkuin vesipuro, niinkuin sadepurot, jotka juoksevat kuiviin.
My nearest relations have not regarded me; they have passed me by like a failing brook, or like a wave.
16 Ne ovat jääsohjusta sameat, niihin kätkeytyy lumi;
They who used to reverence me, now have come against me like snow or congealed ice.
17 auringon paahtaessa ne ehtyvät, ne häviävät paikastansa helteen tullen.
When it has melted at the approach of heat, it is not known what it was.
18 Niiden juoksun urat mutkistuvat, ne haihtuvat tyhjiin ja katoavat.
Thus I also have been deserted of all; and I am ruined, and become an outcast.
19 Teeman karavaanit tähystelivät, Seban matkueet odottivat niitä;
Behold the ways of the Thaemanites, you that mark the paths of the Sabaeans.
20 he joutuivat häpeään, kun niihin luottivat, pettyivät perille tullessansa.
They too that trust in cities and riches shall come to shame.
21 Niin te olette nyt tyhjän veroiset: te näette kauhun ja peljästytte.
But you also have come to me without pity; so that beholding my wound you are afraid.
22 Olenko sanonut: 'Antakaa minulle ja suorittakaa tavaroistanne lahjus minun puolestani,
What? have I made any demand of you? or do I ask for strength from you,
23 pelastakaa minut vihollisen vallasta ja lunastakaa minut väkivaltaisten käsistä'?
to deliver me from enemies, or to rescue me from the hand of the mighty ones?
24 Opettakaa minua, niin minä vaikenen; neuvokaa minulle, missä olen erehtynyt.
Teach you me, and I will be silent: if in anything I have erred, tell me.
25 Kuinka tehoaakaan oikea puhe! Mutta mitä merkitsee teidän nuhtelunne?
But as it seems, the words of a true man are vain, because I do not ask strength of you.
26 Aiotteko nuhdella sanoja? Tuultahan ovat epätoivoisen sanat.
Neither will your reproof cause me to cease my words, for neither will I endure the sound of your speech.
27 Orvostakin te heittäisitte arpaa ja hieroisitte kauppaa ystävästänne.
Even because you attack the fatherless, and insult your friend.
28 Mutta suvaitkaa nyt kääntyä minuun; minä totisesti en valhettele vasten kasvojanne.
But now, having looked upon your countenances, I will not lie.
29 Palatkaa, älköön vääryyttä tapahtuko; palatkaa, vielä minä olen oikeassa siinä.
Sit down now, and let there not be unrighteousness; and unite again with the just.
30 Olisiko minun kielelläni vääryys? Eikö suulakeni tuntisi, mikä turmioksi on?"
For there is no injustice in my tongue; and does not my throat meditate understanding?
