Jobin 6
1 Job vastasi ja sanoi:
Så tog Job til Orde og svarede:
2 "Oi, jospa minun suruni punnittaisiin ja kova onneni pantaisiin sen kanssa vaakaan!
"Gid man vejed min Harme og vejed min Ulykke mod den!
3 Sillä se on nyt raskaampi kuin meren hiekka; sentähden menevät sanani harhaan.
Thi tungere er den end Havets Sand, derfor talte jeg over mig!
4 Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat sattuneet minuun; minun henkeni juo niiden myrkkyä. Jumalan kauhut ahdistavat minua.
Thi i mig sidder den Almægtiges Pile, min Ånd inddrikker deres Gift; Rædsler fra Gud forvirrer mig.
5 Huutaako villiaasi vihannassa ruohikossa, ammuuko härkä rehuviljansa ääressä?
Skriger et Vildæsel midt i Græsset, brøler en Okse ved sit Foder?
6 Käykö äitelää syöminen ilman suolaa, tahi onko makua munanvalkuaisessa?
Spiser man ferskt uden Salt, smager mon Æggehvide godt?
7 Sieluni ei tahdo koskea sellaiseen, se on minulle kuin saastainen ruoka.
Min Sjæl vil ej røre derved, de Ting er som Lugt af en Løve.
8 Oi, jospa minun pyyntöni täyttyisi ja Jumala toteuttaisi minun toivoni!
Ak, blev mit Ønske dog opfyldt, Gud give mig det, som jeg håber
9 Jospa Jumala suvaitsisi musertaa minut, ojentaa kätensä ja katkaista elämäni langan!
vilde d dog knuse mig, række Hånden ud og skære mig fra,
10 Niin olisi vielä lohdutuksenani-ja ilosta minä hypähtäisin säälimättömän tuskan alla-etten ole kieltänyt Pyhän sanoja.
så vilde det være min Trøst - jeg hopped af Glæde trods skånselsløs Kval at jeg ikke har nægtet den Helliges Ord.
11 Mikä on minun voimani, että enää toivoisin, ja mikä on loppuni, että tätä kärsisin?
Hvad er min Kraft, at jeg skal holde ud, min Udgang, at jeg skal være tålmodig?
12 Onko minun voimani vahva kuin kivi, onko minun ruumiini vaskea?
Er da min Kraft som Stenens, er da mit Legeme Kobber?
13 Eikö minulla ole enää mitään apua, onko pelastus minusta karkonnut?
Ak, for mig er der ingen Hjælp, hver Udvej lukker sig for mig.
14 Tuleehan ystävän olla laupias nääntyvälle, vaikka tämä olisikin hyljännyt Kaikkivaltiaan pelon.
Den, der nægter sin Næste Godhed, han bryder med den Almægtiges Frygt.
15 Minun veljeni ovat petolliset niinkuin vesipuro, niinkuin sadepurot, jotka juoksevat kuiviin.
Mine Brødre sveg mig som en Bæk, som Strømme, hvis Vand svandt bort,
16 Ne ovat jääsohjusta sameat, niihin kätkeytyy lumi;
de, der var grumset af os, og som Sneen gemte sig i,
17 auringon paahtaessa ne ehtyvät, ne häviävät paikastansa helteen tullen.
men som svandt ved Solens Glød, tørredes sporløst ud i Hede;
18 Niiden juoksun urat mutkistuvat, ne haihtuvat tyhjiin ja katoavat.
Karavaner bøjer af fra Vejen, drager op i Ørkenen og går til Grunde;
19 Teeman karavaanit tähystelivät, Seban matkueet odottivat niitä;
Temas Karavaner spejder, Sabas Rejsetog håber på dem,
20 he joutuivat häpeään, kun niihin luottivat, pettyivät perille tullessansa.
men de beskæmmes i deres Tillid, de kommer derhen og skuffes!
21 Niin te olette nyt tyhjän veroiset: te näette kauhun ja peljästytte.
Ja, slige Strømme er I mig nu, Rædselen så I og grebes af Skræk!
22 Olenko sanonut: 'Antakaa minulle ja suorittakaa tavaroistanne lahjus minun puolestani,
Har jeg mon sagt: "Giv mig Gaver, løs mig med eders Velstand,
23 pelastakaa minut vihollisen vallasta ja lunastakaa minut väkivaltaisten käsistä'?
red mig af Fjendens Hånd, køb mig fri fra Voldsmænds Hånd!"
24 Opettakaa minua, niin minä vaikenen; neuvokaa minulle, missä olen erehtynyt.
Lær mig, så vil jeg tie, vis mig, hvor jeg har fejlet!
25 Kuinka tehoaakaan oikea puhe! Mutta mitä merkitsee teidän nuhtelunne?
Redelig Tale, se, den gør Indtryk; men eders Revselse, hvad er den værd?
26 Aiotteko nuhdella sanoja? Tuultahan ovat epätoivoisen sanat.
Er det jer Hensigt at revse Ord? Den fortvivledes Ord er dog Mundsvejr!
27 Orvostakin te heittäisitte arpaa ja hieroisitte kauppaa ystävästänne.
Selv om en faderløs kasted I Lod og købslog om eders Ven.
28 Mutta suvaitkaa nyt kääntyä minuun; minä totisesti en valhettele vasten kasvojanne.
Men vilde I nu dog se på mig! Mon jeg lyver jer op i Ansigtet?
29 Palatkaa, älköön vääryyttä tapahtuko; palatkaa, vielä minä olen oikeassa siinä.
Vend jer hid, lad der ikke ske Uret, vend jer, thi end har jeg Ret!
30 Olisiko minun kielelläni vääryys? Eikö suulakeni tuntisi, mikä turmioksi on?"
Er der Uret på min Tunge, eller skelner min Gane ej, hvad der er ondt?
