Jobin 5
1 "Huuda vain! Onko ketään, joka sinulle vastaisi, ja kenenkä pyhän puoleen kääntyisit?
Zovi; hoæe li ti se ko odazvati? i komu æeš se izmeðu svetijeh obratiti?
2 Mielettömän tappaa suuttumus, tyhmän surmaa kiivaus.
Doista bezumnoga ubija gnjev, i ludoga usmræuje srdnja.
3 Minä näin mielettömän juurtuvan, mutta äkkiä sain huutaa hänen asuinsijansa kirousta.
Ja vidjeh bezumnika gdje se ukorijenio; ali odmah prokleh stan njegov.
4 Hänen lapsensa ovat onnesta kaukana, heitä poljetaan portissa, eikä auttajaa ole.
Sinovi su njegovi daleko od spasenja i satiru se na vratima a nema ko da izbavi.
5 Ja minkä he ovat leikanneet, syö nälkäinen-ottaa sen vaikka orjantappuroista-ja janoiset tavoittelevat heidän tavaraansa.
Ljetinu njegovu jede gladni i ispred trnja kupi je, i lupež ždere blago njihovo.
6 Sillä onnettomuus ei kasva tomusta, eikä vaiva verso maasta,
Jer muka ne izlazi iz praha niti nevolja iz zemlje nièe.
7 vaan ihminen syntyy vaivaan, ja kipinät, liekin lapset, lentävät korkealle.
Nego se èovjek raða na nevolju, kao što iskre iz ugljevlja uzlijeæu u vis.
8 Mutta minä ainakin etsisin Jumalaa ja asettaisin asiani Jumalan eteen,
Ali ja bih Boga tražio, i pred Boga bih iznio stvar svoju,
9 hänen, joka tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää,
Koji èini stvari velike i neispitljive, divne, kojima nema broja;
10 joka antaa sateen maan päälle ja lähettää vettä vainioille,
Koji spušta dažd na zemlju i šalje vodu na polja;
11 että hän korottaisi alhaiset ja surevaiset kohoaisivat onneen.
Koji podiže ponižene, i žalosne uzvišuje k spasenju;
12 Hän tekee kavalain hankkeet tyhjiksi, niin ettei mikään menesty heidän kättensä alla,
Koji rasipa misli lukavijeh da ruke njihove ne svrše ništa;
13 hän vangitsee viisaat heidän viekkauteensa; ovelain juonet raukeavat:
Koji hvata mudre u njihovu lukavstvu, i namjeru opakih obara;
14 päivällä he joutuvat pimeään ja hapuilevat keskipäivällä niinkuin yöllä.
Danju nailaze na mrak, i u podne pipaju kao po noæi.
15 Mutta köyhän hän pelastaa heidän suunsa miekasta, auttaa väkevän kädestä.
On izbavlja ubogoga od maèa, od usta njihovijeh i od ruke silnoga.
16 Ja niin on vaivaisella toivo, mutta vääryyden täytyy sulkea suunsa.
Tako ima nadanja siromahu, a zloæa zatiskuje usta svoja.
17 Katso, autuas se ihminen, jota Jumala rankaisee! Älä siis pidä halpana Kaikkivaltiaan kuritusta.
Gle, blago èovjeku koga Bog kara; i zato ne odbacuj karanja svemoguæega.
18 Sillä hän haavoittaa, ja hän sitoo; lyö murskaksi, mutta hänen kätensä myös parantavat.
Jer on zadaje rane, i zavija; on udara, i ruke njegove iscjeljuju.
19 Kuudesta hädästä hän sinut pelastaa, ja seitsemässä ei onnettomuus sinua kohtaa.
Iz šest nevolja izbaviæe te; ni u sedmoj neæe te se zlo dotaæi.
20 Nälänhädässä hän vapahtaa sinut kuolemasta ja sodassa miekan terästä.
U gladi izbaviæe te od smrti i u ratu od maèa.
21 Kielen ruoskalta sinä olet turvassa, etkä pelkää, kun hävitys tulee.
Kad jezik šiba, biæeš sakriven, niti æeš se bojati pustoši kad doðe.
22 Hävitykselle ja kalliille ajalle sinä naurat, etkä metsän petoja pelkää.
Smijaæeš se pustoši i gladi, niti æeš se bojati zvijerja zemaljskoga.
23 Sillä kedon kivien kanssa sinä olet liitossa, ja metsän pedot elävät rauhassa sinun kanssasi.
Jer æeš s kamenjem poljskim biti u vjeri, i zvijerje æe poljsko biti u miru s tobom.
24 Saat huomata, että majasi on rauhoitettu, ja kun tarkastat asuinsijaasi, et sieltä mitään kaipaa.
I vidjeæeš da je mir u šatoru tvom, kuæiæeš kuæu svoju i neæeš se prevariti.
25 Ja saat huomata, että sinun sukusi on suuri ja vesasi runsaat kuin ruoho maassa.
Vidjeæeš kako æe ti se umnožiti sjeme tvoje, i porod æe tvoj biti kao trava na zemlji.
26 Ikäsi kypsyydessä sinä menet hautaan, niinkuin lyhde korjataan ajallansa.
Star æeš otiæi u grob kao što se žito snosi u stog u svoje vrijeme.
27 Katso, tämän olemme tutkineet, ja niin se on; kuule se, ja ota sinäkin siitä vaari."
Eto, razgledasmo to, tako je; poslušaj i razumij.
