Jobin 5
1 "Huuda vain! Onko ketään, joka sinulle vastaisi, ja kenenkä pyhän puoleen kääntyisit?
Tena ra, karanga; ka whakao ranei tetahi ki a koe? a ka anga atu koe ki a wai o te hunga tapu?
2 Mielettömän tappaa suuttumus, tyhmän surmaa kiivaus.
E patua ana hoki te kuware e te aritarita, e whakamatea ana te whakaarokore e te hae.
3 Minä näin mielettömän juurtuvan, mutta äkkiä sain huutaa hänen asuinsijansa kirousta.
I kite ahau i te kuware e hou ana ona pakiaka; kitea rawatia ake kua kanga e ahau tona nohoanga.
4 Hänen lapsensa ovat onnesta kaukana, heitä poljetaan portissa, eikä auttajaa ole.
Kei tawhiti atu ana tama i te ora, mongamonga noa ratou i te kuwaha, kahore hoki he kaiwhakaora.
5 Ja minkä he ovat leikanneet, syö nälkäinen-ottaa sen vaikka orjantappuroista-ja janoiset tavoittelevat heidän tavaraansa.
Ko ana hua ka kainga e te tangata matekai, ka riro i a ia ahakoa i roto i te tataramoa, a ka hamama te mahanga ki o ratou rawa.
6 Sillä onnettomuus ei kasva tomusta, eikä vaiva verso maasta,
Na e kore te he e puta ake i te puehu, e kore ano te raruraru e tupu ake i te oneone;
7 vaan ihminen syntyy vaivaan, ja kipinät, liekin lapset, lentävät korkealle.
I whanau te tangata ki te raruraru, tona rite kei nga korakora e rere nei whakarunga.
8 Mutta minä ainakin etsisin Jumalaa ja asettaisin asiani Jumalan eteen,
Ko ahau ia ka rapu i ta te Atua; me tuku atu taku korero ki te Atua,
9 hänen, joka tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää,
E mahi nei i nga mea nunui e kore nei e taea te rapu atu, i nga mea whakamiharo e kore nei e taea te tatau;
10 joka antaa sateen maan päälle ja lähettää vettä vainioille,
E homai nei i te ua ki te mata o te whenua, e unga nei i te wai ki te mata o nga parae;
11 että hän korottaisi alhaiset ja surevaiset kohoaisivat onneen.
E whakanoho nei i te hunga iti ki te wahi tiketike, a whakanekehia ake ana te hunga pouri ki te ora.
12 Hän tekee kavalain hankkeet tyhjiksi, niin ettei mikään menesty heidän kättensä alla,
E haukoti nei i nga whakaaro o te hunga tinihanga, te taea e o ratou ringa ta ratou i mea ai.
13 hän vangitsee viisaat heidän viekkauteensa; ovelain juonet raukeavat:
Mau ake i a ia te hunga whakaaro i to ratou tinihanga: pororaru iho nga whakaaro o te hunga kotiti ke.
14 päivällä he joutuvat pimeään ja hapuilevat keskipäivällä niinkuin yöllä.
I te awatea nei, tutaki ana ratou ki te pouri; whawha ana ratou i te poutumarotanga, ano ko te po.
15 Mutta köyhän hän pelastaa heidän suunsa miekasta, auttaa väkevän kädestä.
Otiia e whakaorangia ana e ia te rawakore i te hoari, i to ratou mangai, i te ringa ano o te tangata kaha.
16 Ja niin on vaivaisella toivo, mutta vääryyden täytyy sulkea suunsa.
Ka ai ano he tumanakohanga atu mo te ware; kokopi tonu ia te mangai o te kino.
17 Katso, autuas se ihminen, jota Jumala rankaisee! Älä siis pidä halpana Kaikkivaltiaan kuritusta.
Nana, ka hari te tangata e akona ana e te Atua: na kaua e whakahawea ki te papaki a te Kaha Rawa.
18 Sillä hän haavoittaa, ja hän sitoo; lyö murskaksi, mutta hänen kätensä myös parantavat.
He whakamamae hoki tana, he takai ano; e patu ana ia, a ko ona ringa ano hei whakaora.
19 Kuudesta hädästä hän sinut pelastaa, ja seitsemässä ei onnettomuus sinua kohtaa.
E ono nga matenga e whakaora ai ia i a koe; ahakoa e whitu, e kore te he e pa ki a koe.
20 Nälänhädässä hän vapahtaa sinut kuolemasta ja sodassa miekan terästä.
I te matekai ka hokona koe e ia kei mate; i te tatauranga ano, kei pangia e te hoari.
21 Kielen ruoskalta sinä olet turvassa, etkä pelkää, kun hävitys tulee.
Ka huna koe i te whiu a te arero, e kore ano koe e wehi i te whakangaromanga ina tae mai.
22 Hävitykselle ja kalliille ajalle sinä naurat, etkä metsän petoja pelkää.
E kata ano koe ki te whakangaromanga raua ko te hemokai; e kore hoki koe e wehi i nga kirehe o te whenua.
23 Sillä kedon kivien kanssa sinä olet liitossa, ja metsän pedot elävät rauhassa sinun kanssasi.
No te mea ka takoto tau kawenata ki nga kohatu o te parae; ka mau ano ta koutou rongo ko nga kirehe o te parae.
24 Saat huomata, että majasi on rauhoitettu, ja kun tarkastat asuinsijaasi, et sieltä mitään kaipaa.
Ka mohio ano koe e tu ana tou teneti i te aionuku, ka haereere ano koe ki tou nohoanga, te ai he hara.
25 Ja saat huomata, että sinun sukusi on suuri ja vesasi runsaat kuin ruoho maassa.
Ka mohio ano koe he nui ou uri, he pera ano tou whanau me te tarutaru o te whenua.
26 Ikäsi kypsyydessä sinä menet hautaan, niinkuin lyhde korjataan ajallansa.
Ka ata rite ou tau ina tae koe ki te urupa, ka pera ano me te puranga witi e hikitia ake ana i tona wa e rite ai.
27 Katso, tämän olemme tutkineet, ja niin se on; kuule se, ja ota sinäkin siitä vaari."
Nana, tenei, he mea rapu na matou ko te mea tika hoki ia; whakarangona mai, ka mohio iho hei pai mou.
