< Jobin 5 >

1 "Huuda vain! Onko ketään, joka sinulle vastaisi, ja kenenkä pyhän puoleen kääntyisit?
Pray, call, is there any to answer thee? And unto which of the holy ones dost thou turn?
2 Mielettömän tappaa suuttumus, tyhmän surmaa kiivaus.
For provocation slayeth the perverse, And envy putteth to death the simple,
3 Minä näin mielettömän juurtuvan, mutta äkkiä sain huutaa hänen asuinsijansa kirousta.
I — I have seen the perverse taking root, And I mark his habitation straightway,
4 Hänen lapsensa ovat onnesta kaukana, heitä poljetaan portissa, eikä auttajaa ole.
Far are his sons from safety, And they are bruised in the gate, And there is no deliverer.
5 Ja minkä he ovat leikanneet, syö nälkäinen-ottaa sen vaikka orjantappuroista-ja janoiset tavoittelevat heidän tavaraansa.
Whose harvest the hungry doth eat, And even from the thorns taketh it, And the designing swallowed their wealth.
6 Sillä onnettomuus ei kasva tomusta, eikä vaiva verso maasta,
For sorrow cometh not forth from the dust, Nor from the ground springeth up misery.
7 vaan ihminen syntyy vaivaan, ja kipinät, liekin lapset, lentävät korkealle.
For man to misery is born, And the sparks go high to fly.
8 Mutta minä ainakin etsisin Jumalaa ja asettaisin asiani Jumalan eteen,
Yet I — I inquire for God, And for God I give my word,
9 hänen, joka tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää,
Doing great things, and there is no searching. Wonderful, till there is no numbering.
10 joka antaa sateen maan päälle ja lähettää vettä vainioille,
Who is giving rain on the face of the land, And is sending waters on the out-places.
11 että hän korottaisi alhaiset ja surevaiset kohoaisivat onneen.
To set the low on a high place, And the mourners have been high [in] safety.
12 Hän tekee kavalain hankkeet tyhjiksi, niin ettei mikään menesty heidän kättensä alla,
Making void thoughts of the subtile, And their hands do not execute wisdom.
13 hän vangitsee viisaat heidän viekkauteensa; ovelain juonet raukeavat:
Capturing the wise in their subtilty, And the counsel of wrestling ones was hastened,
14 päivällä he joutuvat pimeään ja hapuilevat keskipäivällä niinkuin yöllä.
By day they meet darkness, And as night — they grope at noon.
15 Mutta köyhän hän pelastaa heidän suunsa miekasta, auttaa väkevän kädestä.
And He saveth the wasted from their mouth, And from a strong hand the needy,
16 Ja niin on vaivaisella toivo, mutta vääryyden täytyy sulkea suunsa.
And there is hope to the poor, And perverseness hath shut her mouth.
17 Katso, autuas se ihminen, jota Jumala rankaisee! Älä siis pidä halpana Kaikkivaltiaan kuritusta.
Lo, the happiness of mortal man, God doth reprove him: And the chastisement of the Mighty despise not,
18 Sillä hän haavoittaa, ja hän sitoo; lyö murskaksi, mutta hänen kätensä myös parantavat.
For He doth pain, and He bindeth up, He smiteth, and His hands heal.
19 Kuudesta hädästä hän sinut pelastaa, ja seitsemässä ei onnettomuus sinua kohtaa.
In six distresses He delivereth thee, And in seven evil striketh not on thee.
20 Nälänhädässä hän vapahtaa sinut kuolemasta ja sodassa miekan terästä.
In famine He hath redeemed thee from death, And in battle from the hands of the sword.
21 Kielen ruoskalta sinä olet turvassa, etkä pelkää, kun hävitys tulee.
When the tongue scourgeth thou art hid, And thou art not afraid of destruction, When it cometh.
22 Hävitykselle ja kalliille ajalle sinä naurat, etkä metsän petoja pelkää.
At destruction and at hunger thou mockest, And of the beast of the earth, Thou art not afraid.
23 Sillä kedon kivien kanssa sinä olet liitossa, ja metsän pedot elävät rauhassa sinun kanssasi.
(For with sons of the field [is] thy covenant, And the beast of the field Hath been at peace with thee.)
24 Saat huomata, että majasi on rauhoitettu, ja kun tarkastat asuinsijaasi, et sieltä mitään kaipaa.
And thou hast known that thy tent [is] peace, And inspected thy habitation, and errest not,
25 Ja saat huomata, että sinun sukusi on suuri ja vesasi runsaat kuin ruoho maassa.
And hast known that numerous [is] Thy seed, And thine offspring as the herb of the earth;
26 Ikäsi kypsyydessä sinä menet hautaan, niinkuin lyhde korjataan ajallansa.
Thou comest in full age unto the grave, As the going up of a stalk in its season.
27 Katso, tämän olemme tutkineet, ja niin se on; kuule se, ja ota sinäkin siitä vaari."
Lo, this — we searched it out — it [is] right, hearken; And thou, know for thyself!

< Jobin 5 >