Jobin 5
1 "Huuda vain! Onko ketään, joka sinulle vastaisi, ja kenenkä pyhän puoleen kääntyisit?
Call now, if there is any that will answer thee; and to which of the saints wilt thou turn?
2 Mielettömän tappaa suuttumus, tyhmän surmaa kiivaus.
For wrath killeth the foolish man, and envy slayeth the silly one.
3 Minä näin mielettömän juurtuvan, mutta äkkiä sain huutaa hänen asuinsijansa kirousta.
I have seen the foolish taking root: but suddenly I cursed his habitation.
4 Hänen lapsensa ovat onnesta kaukana, heitä poljetaan portissa, eikä auttajaa ole.
His children are far from safety, and they are crushed in the gate, neither [is there] any to deliver [them].
5 Ja minkä he ovat leikanneet, syö nälkäinen-ottaa sen vaikka orjantappuroista-ja janoiset tavoittelevat heidän tavaraansa.
Whose harvest the hungry eateth up, and taketh it even out of the thorns, and the robber swalloweth up their substance.
6 Sillä onnettomuus ei kasva tomusta, eikä vaiva verso maasta,
Although affliction cometh not forth from the dust, neither doth trouble spring out of the ground;
7 vaan ihminen syntyy vaivaan, ja kipinät, liekin lapset, lentävät korkealle.
Yet man is born to trouble, as the sparks fly upward.
8 Mutta minä ainakin etsisin Jumalaa ja asettaisin asiani Jumalan eteen,
I would seek to God, and to God would I commit my cause:
9 hänen, joka tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää,
Who doeth great things and unsearchable; wonderful things without number:
10 joka antaa sateen maan päälle ja lähettää vettä vainioille,
Who giveth rain upon the earth, and sendeth waters upon the fields:
11 että hän korottaisi alhaiset ja surevaiset kohoaisivat onneen.
To set on high those that are low: that those who mourn may be exalted to safety.
12 Hän tekee kavalain hankkeet tyhjiksi, niin ettei mikään menesty heidän kättensä alla,
He disappointeth the devices of the crafty, so that their hands cannot perform [their] enterprise.
13 hän vangitsee viisaat heidän viekkauteensa; ovelain juonet raukeavat:
He taketh the wise in their own craftiness: and the counsel of the froward is carried headlong.
14 päivällä he joutuvat pimeään ja hapuilevat keskipäivällä niinkuin yöllä.
They meet with darkness in the day-time, and grope in the noon-day as in the night.
15 Mutta köyhän hän pelastaa heidän suunsa miekasta, auttaa väkevän kädestä.
But he saveth the poor from the sword, from their mouth, and from the hand of the mighty.
16 Ja niin on vaivaisella toivo, mutta vääryyden täytyy sulkea suunsa.
So the poor hath hope, and iniquity stoppeth her mouth.
17 Katso, autuas se ihminen, jota Jumala rankaisee! Älä siis pidä halpana Kaikkivaltiaan kuritusta.
Behold, happy [is] the man whom God correcteth: therefore despise not thou the chastening of the Almighty:
18 Sillä hän haavoittaa, ja hän sitoo; lyö murskaksi, mutta hänen kätensä myös parantavat.
For he maketh sore, and bindeth up: he woundeth, and his hands make whole.
19 Kuudesta hädästä hän sinut pelastaa, ja seitsemässä ei onnettomuus sinua kohtaa.
He will deliver thee in six troubles: yea, in seven there shall no evil touch thee.
20 Nälänhädässä hän vapahtaa sinut kuolemasta ja sodassa miekan terästä.
In famine he will redeem thee from death: and in war from the power of the sword.
21 Kielen ruoskalta sinä olet turvassa, etkä pelkää, kun hävitys tulee.
Thou shalt be hid from the scourge of the tongue: neither shalt thou be afraid of destruction when it cometh.
22 Hävitykselle ja kalliille ajalle sinä naurat, etkä metsän petoja pelkää.
At destruction and famine thou shalt laugh: neither shalt thou be afraid of the beasts of the earth.
23 Sillä kedon kivien kanssa sinä olet liitossa, ja metsän pedot elävät rauhassa sinun kanssasi.
For thou shalt be in league with the stones of the field: and the beasts of the field shall be at peace with thee.
24 Saat huomata, että majasi on rauhoitettu, ja kun tarkastat asuinsijaasi, et sieltä mitään kaipaa.
And thou shalt know that thy tabernacle [will be] in peace; and thou shalt visit thy habitation, and shalt not sin.
25 Ja saat huomata, että sinun sukusi on suuri ja vesasi runsaat kuin ruoho maassa.
Thou shalt know also that thy seed [will be] great, and thy offspring as the grass of the earth.
26 Ikäsi kypsyydessä sinä menet hautaan, niinkuin lyhde korjataan ajallansa.
Thou shalt come to [thy] grave in a full age, as a shock of corn cometh in in its season.
27 Katso, tämän olemme tutkineet, ja niin se on; kuule se, ja ota sinäkin siitä vaari."
Lo this, we have searched it, so it [is]; hear it, and know thou [it] for thy good.
