Jobin 5
1 "Huuda vain! Onko ketään, joka sinulle vastaisi, ja kenenkä pyhän puoleen kääntyisit?
Call, I pray thee—is there one to answer thee? Or, to which of the holy ones, wilt thou turn?
2 Mielettömän tappaa suuttumus, tyhmän surmaa kiivaus.
For, to the foolish man, death is caused by vexation, and, the simple one, is slain by jealousy.
3 Minä näin mielettömän juurtuvan, mutta äkkiä sain huutaa hänen asuinsijansa kirousta.
I, have seen the foolish taking root, and then hath his home decayed, in a moment:
4 Hänen lapsensa ovat onnesta kaukana, heitä poljetaan portissa, eikä auttajaa ole.
His children are far removed from safety, and they are crushed in the gate, and there is none to deliver:
5 Ja minkä he ovat leikanneet, syö nälkäinen-ottaa sen vaikka orjantappuroista-ja janoiset tavoittelevat heidän tavaraansa.
Whose harvest, the hungry, eateth up, and, even out of thorn hedges, he taketh it, and the snare gapeth for their substance.
6 Sillä onnettomuus ei kasva tomusta, eikä vaiva verso maasta,
For sorrow, cometh not forth out of the dust, —nor, out of the ground, sprouteth trouble.
7 vaan ihminen syntyy vaivaan, ja kipinät, liekin lapset, lentävät korkealle.
Though, man, to trouble, were born, as, sparks, on high, do soar,
8 Mutta minä ainakin etsisin Jumalaa ja asettaisin asiani Jumalan eteen,
Yet indeed, I, would seek unto El, and, unto Elohim, would I set forth any cause: —
9 hänen, joka tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää,
Who doeth great things, beyond all search, —Wondrous things, till they cannot be recounted;
10 joka antaa sateen maan päälle ja lähettää vettä vainioille,
Who giveth rain, upon the face of the earth, and sendeth forth waters, over the face of the open fields;
11 että hän korottaisi alhaiset ja surevaiset kohoaisivat onneen.
Setting the lowly on high, and, mourners, are uplifted to safety;
12 Hän tekee kavalain hankkeet tyhjiksi, niin ettei mikään menesty heidän kättensä alla,
Who doth frustrate the schemes of the crafty, that their hands cannot achieve abiding success;
13 hän vangitsee viisaat heidän viekkauteensa; ovelain juonet raukeavat:
Who captureth the wise in their own craftiness, yea the headlong counsel of the crooked:
14 päivällä he joutuvat pimeään ja hapuilevat keskipäivällä niinkuin yöllä.
By day, they encounter darkness, and, as though it were night, they grope at high noon.
15 Mutta köyhän hän pelastaa heidän suunsa miekasta, auttaa väkevän kädestä.
But he saveth from the sword, out of their mouth, and, out of the hand of the strong, the needy.
16 Ja niin on vaivaisella toivo, mutta vääryyden täytyy sulkea suunsa.
Thus to the poor hath come hope, and, perversity, hath shut her mouth.
17 Katso, autuas se ihminen, jota Jumala rankaisee! Älä siis pidä halpana Kaikkivaltiaan kuritusta.
Lo! how happy is the man whom God correcteth! Therefore, the chastening of the Almighty, do not thou refuse;
18 Sillä hän haavoittaa, ja hän sitoo; lyö murskaksi, mutta hänen kätensä myös parantavat.
For, he, woundeth that he may bind up, He smiteth through, that, his own hands, may heal.
19 Kuudesta hädästä hän sinut pelastaa, ja seitsemässä ei onnettomuus sinua kohtaa.
In six troubles, he will rescue thee, and, in seven, there shall smite thee no misfortune:
20 Nälänhädässä hän vapahtaa sinut kuolemasta ja sodassa miekan terästä.
In famine, he will ransom thee from death, and in battle from the power of the sword;
21 Kielen ruoskalta sinä olet turvassa, etkä pelkää, kun hävitys tulee.
During the scourge of the tongue, shalt thou be hid, neither shalt thou be afraid of destruction when it cometh;
22 Hävitykselle ja kalliille ajalle sinä naurat, etkä metsän petoja pelkää.
At destruction and at hunger, shalt thou laugh, and, of the wild beast of the earth, be not thou afraid;
23 Sillä kedon kivien kanssa sinä olet liitossa, ja metsän pedot elävät rauhassa sinun kanssasi.
For, with the stones of the field, shall be thy covenant, and, the wild beast of the field, hath been made thy friend;
24 Saat huomata, että majasi on rauhoitettu, ja kun tarkastat asuinsijaasi, et sieltä mitään kaipaa.
And thou shalt know that, at peace, is thy tent, and shalt visit thy fold, and miss nothing;
25 Ja saat huomata, että sinun sukusi on suuri ja vesasi runsaat kuin ruoho maassa.
And thou shalt know, that numerous is thy seed, and, thine offspring, like the young shoots of the field.
26 Ikäsi kypsyydessä sinä menet hautaan, niinkuin lyhde korjataan ajallansa.
Thou shalt come, yet robust, to the grave, as a stack of sheaves mounteth up in its season.
27 Katso, tämän olemme tutkineet, ja niin se on; kuule se, ja ota sinäkin siitä vaari."
Lo! as for this, we have searched it out—so, it is, Hear it, and know, thou, for thyself.
