Jobin 5
1 "Huuda vain! Onko ketään, joka sinulle vastaisi, ja kenenkä pyhän puoleen kääntyisit?
Råb kun! Giver nogen dig Svar? Og til hvem af de Hellige vender du dig?
2 Mielettömän tappaa suuttumus, tyhmän surmaa kiivaus.
Thi Dårens Harme koster ham Livet, Tåbens Vrede bliver hans Død.
3 Minä näin mielettömän juurtuvan, mutta äkkiä sain huutaa hänen asuinsijansa kirousta.
Selv har jeg set en Dåre rykkes op, hans Bolig rådne brat;
4 Hänen lapsensa ovat onnesta kaukana, heitä poljetaan portissa, eikä auttajaa ole.
hans Sønner var uden Hjælp, trådtes ned i Porten, ingen reddede dem;
5 Ja minkä he ovat leikanneet, syö nälkäinen-ottaa sen vaikka orjantappuroista-ja janoiset tavoittelevat heidän tavaraansa.
sultne åd deres Høst, de tog den, selv mellem Torne, og tørstige drak deres Mælk.
6 Sillä onnettomuus ei kasva tomusta, eikä vaiva verso maasta,
Thi Vanheld vokser ej op af Støvet, Kvide spirer ej frem af Jorden,
7 vaan ihminen syntyy vaivaan, ja kipinät, liekin lapset, lentävät korkealle.
men Mennesket avler Kvide, og Gnisterne flyver til Vejrs.
8 Mutta minä ainakin etsisin Jumalaa ja asettaisin asiani Jumalan eteen,
Nej, jeg vilde søge til Gud og lægge min Sag for ham,
9 hänen, joka tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää,
som øver ufattelig Vælde og Undere uden Tal,
10 joka antaa sateen maan päälle ja lähettää vettä vainioille,
som giver Regn på Jorden og nedsender Vand over Marken
11 että hän korottaisi alhaiset ja surevaiset kohoaisivat onneen.
for at løfte de bøjede højt, så de sørgende opnår Frelse,
12 Hän tekee kavalain hankkeet tyhjiksi, niin ettei mikään menesty heidän kättensä alla,
han, som krydser de kloges Tanker, så de ikke virker noget, der varer,
13 hän vangitsee viisaat heidän viekkauteensa; ovelain juonet raukeavat:
som fanger de vise i deres Kløgt, så de listiges Råd er forhastet;
14 päivällä he joutuvat pimeään ja hapuilevat keskipäivällä niinkuin yöllä.
i Mørke raver de, selv om Dagen, famler ved Middag, som var det Nat.
15 Mutta köyhän hän pelastaa heidän suunsa miekasta, auttaa väkevän kädestä.
Men han frelser den arme fra Sværdet og fattig af stærkes Hånd,
16 Ja niin on vaivaisella toivo, mutta vääryyden täytyy sulkea suunsa.
så der bliver Håb for den ringe og Ondskaben lukker sin Mund.
17 Katso, autuas se ihminen, jota Jumala rankaisee! Älä siis pidä halpana Kaikkivaltiaan kuritusta.
Held den Mand, som revses at Gud; ringeagt ej den Almægtiges Tugt!
18 Sillä hän haavoittaa, ja hän sitoo; lyö murskaksi, mutta hänen kätensä myös parantavat.
Thi han sårer, og han forbinder, han slår, og hans Hænder læger.
19 Kuudesta hädästä hän sinut pelastaa, ja seitsemässä ei onnettomuus sinua kohtaa.
Seks Gange redder han dig i Trængsel, syv går Ulykken uden om dig;
20 Nälänhädässä hän vapahtaa sinut kuolemasta ja sodassa miekan terästä.
han frier dig fra Døden i Hungersnød, i Krig fra Sværdets Vold;
21 Kielen ruoskalta sinä olet turvassa, etkä pelkää, kun hävitys tulee.
du er gemt for Tungens Svøbe, har intet at frygte, når Voldsdåd kommer;
22 Hävitykselle ja kalliille ajalle sinä naurat, etkä metsän petoja pelkää.
du ler ad Voldsdåd og Hungersnød og frygter ej Jordens vilde dyr;
23 Sillä kedon kivien kanssa sinä olet liitossa, ja metsän pedot elävät rauhassa sinun kanssasi.
du har Pagt med Markens Sten, har Fred med Markens Vilddyr;
24 Saat huomata, että majasi on rauhoitettu, ja kun tarkastat asuinsijaasi, et sieltä mitään kaipaa.
du kender at have dit Telt i Fred, du mønstrer din Bolig, og intet fattes;
25 Ja saat huomata, että sinun sukusi on suuri ja vesasi runsaat kuin ruoho maassa.
du kender at have et talrigt Afkom, som Jordens Urter er dine Spirer;
26 Ikäsi kypsyydessä sinä menet hautaan, niinkuin lyhde korjataan ajallansa.
Graven når du i Ungdomskraft, som Neg føres op, når Tid er inde.
27 Katso, tämän olemme tutkineet, ja niin se on; kuule se, ja ota sinäkin siitä vaari."
Se, det har vi gransket, således er det; det har vi hørt, så vid også du det!
