Jobin 41
1 Voitko onkia koukulla Leviatanin ja siimaan kietoa sen kielen?
¿Sacarás tú al Leviatán con el anzuelo; y con la cuerda que le echares en su lengua?
2 Voitko kiinnittää kaislaköyden sen kuonoon ja väkäraudalla lävistää siltä posken?
¿Pondrás tú garfio en sus narices; y horadarás tú con espina su quijada?
3 Rukoileeko se sinua paljon, tahi puhutteleeko se sinua lempeästi?
¿Multiplicará él ruegos para contigo? ¿hablarte ha él a ti lisonjas?
4 Tekeekö se liiton sinun kanssasi, että saisit sen olemaan orjanasi ainaisesti?
¿Hará concierto contigo para que le tomes por siervo perpetuo?
5 Voitko leikkiä sillä niinkuin lintusella tahi sitoa sen tyttöjesi pidellä?
¿Jugarás tú con él, como con pájaro? ¿y atarle has para tus niñas?
6 Hierovatko pyyntikunnat siitä kauppaa, jakavatko sen kauppamiesten kesken?
¿Harán banquete por causa de él los compañeros? ¿partirle han entre los mercaderes?
7 Voitko iskeä sen nahan täyteen ahinkaita ja sen pään kala-ahraimia?
¿Cortarás tú con cuchillo su cuero, y con francado de pescadores su cabeza?
8 Laskehan vain kätesi sen päälle, niin muistat sen ottelun; et sitä toiste yritä!
Pon tu mano sobre él: acordarte has de la batalla, y nunca más tornarás.
9 Katso, siinä toivo pettää; jo sen näkemisestä sortuu maahan."
He aquí que tu esperanza será burlada; por que aun a su sola vista se desmayarán.
10 "Ei ole niin rohkeata, joka sitä ärsyttäisi. Kuka sitten kestäisi minun edessäni?
Nadie hay tan osado que le despierte: ¿quién pues podrá estar delante de mí?
11 Kuka on minulle ensin antanut jotakin, joka minun olisi korvattava? Mitä kaiken taivaan alla on, se on minun.
¿Quién me previno para que yo se lo agradezca? todo lo que está debajo del cielo es mío.
12 En saata olla puhumatta sen jäsenistä, en sen voimasta ja sorjasta rakenteesta.
Y no callaré sus miembros, y la cosa de sus fuerzas, y la gracia de su disposición.
13 Kuka voi riisua siltä päällysvaatteen, kuka tunkeutua sen kaksinkertaisten purimien väliin?
¿Quién descubrirá la delantera de su vestidura? ¿quién se llegará a él con freno doble?
14 Kuka on avannut sen kasvojen kaksoisoven? Sen hammasten ympärillä on kauhu.
¿Quién abrirá las puertas de su rostro? Los ordenes de sus dientes espantan.
15 Sen ylpeytenä ovat uurteiset selkäkilvet, kiinnitetyt lujalla sinetillä.
La gloria de su vestido es escudos fuertes, cerrados entre sí estrechamente.
16 Ne käyvät tarkoin toinen toiseensa, niin ettei ilma välitse pääse.
El uno se junta con el otro, que viento no entra entre ellos.
17 Ne ovat toisiinsa liitetyt, pysyvät kiinni erkanematta.
El uno está pegado con el otro, están trabados entre sí, que no se pueden apartar.
18 Sen aivastus on kuin valon välähdys, sen silmät ovat kuin aamuruskon silmäripset.
Con sus estornudos enciende lumbre; y sus ojos son como los párpados del alba.
19 Sen kidasta lähtee tulisoihtuja, sinkoilee säkeniä.
De su boca salen hachas de fuego, y proceden centellas de fuego.
20 Sen sieramista käy savu niinkuin kihisevästä kattilasta ja kaislatulesta.
De sus narices sale humo, como de una olla, o caldero que hierve.
21 Sen puhallus polttaa kuin tuliset hiilet, ja sen suusta lähtee liekki.
Su aliento enciende los carbones, y de su boca sale llama.
22 Sen kaulassa asuu voima, ja sen edellä hyppii kauhistus.
En su cerviz mora la fortaleza, y delante de él es deshecho el trabajo.
23 Sen pahkuraiset lihat ovat kiinteät, ovat kuin valetut, järkkymättömät.
Las partes de su carne están pegadas entre sí: está firme su carne en él, y no se mueve.
24 Sen sydän on valettu kovaksi kuin kivi, kovaksi valettu kuin alempi jauhinkivi.
Su corazón es firme como una piedra, y fuerte como la muela de debajo.
25 Kun se nousee, peljästyvät sankarit, kauhusta he tyrmistyvät.
De su grandeza tienen temor los fuertes, y de sus desmayos se purgan.
26 Jos sen kimppuun käydään miekoin, ei miekka kestä, ei keihäs, ei heittoase eikä panssari.
Cuando alguno le alcanzare, ni espada, ni lanza, ni dardo, ni coselete, durará contra él.
27 Sille on rauta kuin oljenkorsi, vaski kuin lahopuu.
El hierro estima por pajas, y el acero por leño podrido.
28 Ei aja sitä pakoon nuoli, jousen poika, akanoiksi muuttuvat sille linkokivet.
Saeta no le hace huir: las piedras de honda se le tornan armas.
29 Kuin oljenkorsi on sille nuija, keihästen ryskeelle se nauraa.
Toda arma tiene por hojarascas, y del blandeamiento de la pica se burla,
30 Sen vatsapuolessa on terävät piikit, se kyntää mutaa leveälti kuin puimaäes.
Por debajo tiene agudas conchas: imprime su agudez en el suelo.
31 Se panee syvyyden kiehumaan kuin padan, tekee meren voidekattilan kaltaiseksi.
Hace hervir como una olla la profunda mar; y tórnala como una olla de ungüento.
32 Sen jäljessä polku loistaa, syvyydellä on kuin hopeahapset.
En pos de sí hace resplandecer la senda, que parece que la mar es cana.
33 Ei ole maan päällä sen vertaista; se on luotu pelottomaksi.
No hay sobre la tierra su semejante, hecho para nada temer.
34 Se katsoo ylen kaikkea, mikä korkeata on; se on kaikkien ylväitten eläinten kuningas."
Menosprecia toda cosa alta, es rey sobre todos los soberbios.
