Jobin 41
1 Voitko onkia koukulla Leviatanin ja siimaan kietoa sen kielen?
Zmoreš s kavljem izvleči leviatána? Ali njegov jezik z vrvico, ki jo spuščaš dol?
2 Voitko kiinnittää kaislaköyden sen kuonoon ja väkäraudalla lävistää siltä posken?
Ali lahko zatakneš kavelj v njegov nos? Ali njegovo čeljust prebodeš z [ribiško] ostjo.
3 Rukoileeko se sinua paljon, tahi puhutteleeko se sinua lempeästi?
Mar ti bo delal mnoge ponižne prošnje? Ti bo govoril nežne besede?
4 Tekeekö se liiton sinun kanssasi, että saisit sen olemaan orjanasi ainaisesti?
Bo sklenil zavezo s teboj? Ga boš vzel za služabnika na veke?
5 Voitko leikkiä sillä niinkuin lintusella tahi sitoa sen tyttöjesi pidellä?
Se boš igral z njim kakor s ptico? Ali ga hočeš zvezati za svoje dekle?
6 Hierovatko pyyntikunnat siitä kauppaa, jakavatko sen kauppamiesten kesken?
Ali bodo družabniki iz njega naredili gostijo? Ga bodo razdelili med trgovce?
7 Voitko iskeä sen nahan täyteen ahinkaita ja sen pään kala-ahraimia?
Lahko njegovo kožo napolniš z bodečimi žicami? Ali njegovo glavo z ribjimi sulicami?
8 Laskehan vain kätesi sen päälle, niin muistat sen ottelun; et sitä toiste yritä!
Svojo roko položi nanj, spomni se bitke, ne stori tega ponovno.
9 Katso, siinä toivo pettää; jo sen näkemisestä sortuu maahan."
Glej, njegovo upanje je zaman. Ali ne bo nekdo vržen dol, celo ko ga zagleda?
10 "Ei ole niin rohkeata, joka sitä ärsyttäisi. Kuka sitten kestäisi minun edessäni?
Nihče ni tako pogumen, da bi si ga drznil razvneti. Kdo je potem zmožen stati pred menoj?
11 Kuka on minulle ensin antanut jotakin, joka minun olisi korvattava? Mitä kaiken taivaan alla on, se on minun.
Kdo mi je preprečil, da bi mu poplačal? Karkoli je pod celotnim nebom, je moje.
12 En saata olla puhumatta sen jäsenistä, en sen voimasta ja sorjasta rakenteesta.
Ne bom prikril njegovih delov, niti njegove moči, niti njegovega lepega razmerja.
13 Kuka voi riisua siltä päällysvaatteen, kuka tunkeutua sen kaksinkertaisten purimien väliin?
Kdo lahko odkrije obraz njegove obleke? Ali kdo lahko pride k njemu, s svojo dvojno uzdo?
14 Kuka on avannut sen kasvojen kaksoisoven? Sen hammasten ympärillä on kauhu.
Kdo lahko odpre vrata njegovega obraza? Njegovi zobje na vsaki strani so strašni.
15 Sen ylpeytenä ovat uurteiset selkäkilvet, kiinnitetyt lujalla sinetillä.
Njegove luske so njegov ponos, skupaj spete kakor z ozkim pečatom.
16 Ne käyvät tarkoin toinen toiseensa, niin ettei ilma välitse pääse.
Ena je blizu druge, da zrak ne more priti mednju.
17 Ne ovat toisiinsa liitetyt, pysyvät kiinni erkanematta.
Združene so druga z drugo, držijo se skupaj, da ne morejo biti ločene.
18 Sen aivastus on kuin valon välähdys, sen silmät ovat kuin aamuruskon silmäripset.
Ob njegovem kihanju sije svetloba in njegove oči so podobne jutranjim vekam.
19 Sen kidasta lähtee tulisoihtuja, sinkoilee säkeniä.
Iz njegovih ust izhajajo plameni in iskre se sipljejo ven.
20 Sen sieramista käy savu niinkuin kihisevästä kattilasta ja kaislatulesta.
Iz njegovih nosnic gre dim kakor iz vrelega lonca ali kotla.
21 Sen puhallus polttaa kuin tuliset hiilet, ja sen suusta lähtee liekki.
Njegov dih prižge ogorke in plamen izhaja iz njegovih ust.
22 Sen kaulassa asuu voima, ja sen edellä hyppii kauhistus.
V njegovem vratu ostaja moč in bridkost je pred njim spremenjena v radost.
23 Sen pahkuraiset lihat ovat kiinteät, ovat kuin valetut, järkkymättömät.
Luskine njegovega mesa so združene skupaj. V sebi so trdne, ne morejo se omajati.
24 Sen sydän on valettu kovaksi kuin kivi, kovaksi valettu kuin alempi jauhinkivi.
Njegovo srce je čvrsto kakor kamen. Da, tako trdo kakor košček spodnjega mlinskega kamna.
25 Kun se nousee, peljästyvät sankarit, kauhusta he tyrmistyvät.
Ko se vzdiguje, so mogočni prestrašeni. Zaradi zlomov se očiščujejo.
26 Jos sen kimppuun käydään miekoin, ei miekka kestä, ei keihäs, ei heittoase eikä panssari.
Meč tistega, ki seže proti njemu, ne more obstati, niti sulica, niti puščica, niti brezrokavna verižna srajca.
27 Sille on rauta kuin oljenkorsi, vaski kuin lahopuu.
Železo ceni kakor slamo in bron kakor trohnel les.
28 Ei aja sitä pakoon nuoli, jousen poika, akanoiksi muuttuvat sille linkokivet.
Puščica ga ne more spraviti v beg. Kamni iz prače so mu spremenjeni v strnišče.
29 Kuin oljenkorsi on sille nuija, keihästen ryskeelle se nauraa.
Puščice so štete kakor strnišče. Smeji se ob tresenju sulice.
30 Sen vatsapuolessa on terävät piikit, se kyntää mutaa leveälti kuin puimaäes.
Ostro kamenje je pod njim. Po blatu razširja ostre koničaste stvari.
31 Se panee syvyyden kiehumaan kuin padan, tekee meren voidekattilan kaltaiseksi.
Globinam napravlja, da vrejo kakor lonec. Morje dela podobno loncu mazila.
32 Sen jäljessä polku loistaa, syvyydellä on kuin hopeahapset.
On dela stezo, da sije za njim. Nekdo bi mislil, da bo globina osivela.
33 Ei ole maan päällä sen vertaista; se on luotu pelottomaksi.
Na zemlji ni njemu podobnega, ki je narejen brez strahu.
34 Se katsoo ylen kaikkea, mikä korkeata on; se on kaikkien ylväitten eläinten kuningas."
Gleda vse visoke stvari. Kralj je nad vsemi ponosnimi otroki.«
