Jobin 41
1 Voitko onkia koukulla Leviatanin ja siimaan kietoa sen kielen?
Kann du fiska krokodillen, binda tunga hans med taum,
2 Voitko kiinnittää kaislaköyden sen kuonoon ja väkäraudalla lävistää siltä posken?
Draga snor i gjenom nosi, hogga krok i kjaken hans?
3 Rukoileeko se sinua paljon, tahi puhutteleeko se sinua lempeästi?
Vil han tigga um nåde, tala mjuke ord til deg?
4 Tekeekö se liiton sinun kanssasi, että saisit sen olemaan orjanasi ainaisesti?
Tru han vil gjera samband med deg og din træl for alltid verta?
5 Voitko leikkiä sillä niinkuin lintusella tahi sitoa sen tyttöjesi pidellä?
Kann du han som leikfugl halda for smågjentorne i band?
6 Hierovatko pyyntikunnat siitä kauppaa, jakavatko sen kauppamiesten kesken?
Handlar fiskarlag med honom, skiftar ut til kræmarar?
7 Voitko iskeä sen nahan täyteen ahinkaita ja sen pään kala-ahraimia?
Kann hans hud med spjot du fylla, og hans hovud med harpunar?
8 Laskehan vain kätesi sen päälle, niin muistat sen ottelun; et sitä toiste yritä!
Berre prøv - du skal det minnast; enn ein gong du gjer det ikkje!
9 Katso, siinä toivo pettää; jo sen näkemisestä sortuu maahan."
Kvar og ein vil missa voni, verta feld ved syni av han.
10 "Ei ole niin rohkeata, joka sitä ärsyttäisi. Kuka sitten kestäisi minun edessäni?
Ingen torer eggja honom; kven kann då mot meg reisa?
11 Kuka on minulle ensin antanut jotakin, joka minun olisi korvattava? Mitä kaiken taivaan alla on, se on minun.
Kven gav meg, so eg gjev att? Under himmeln alt eg eig.
12 En saata olla puhumatta sen jäsenistä, en sen voimasta ja sorjasta rakenteesta.
Ei eg tegjer um hans lemer, um hans sterke, væne bygnad.
13 Kuka voi riisua siltä päällysvaatteen, kuka tunkeutua sen kaksinkertaisten purimien väliin?
Kven hev drege brynja av han, Gjenge inn i duble tanngard?
14 Kuka on avannut sen kasvojen kaksoisoven? Sen hammasten ympärillä on kauhu.
Kven hev opna kjakeporten? Rædsla kring hans tenner ligg.
15 Sen ylpeytenä ovat uurteiset selkäkilvet, kiinnitetyt lujalla sinetillä.
Sterke er hans skjolde-rader, feste med ei fast forsigling.
16 Ne käyvät tarkoin toinen toiseensa, niin ettei ilma välitse pääse.
Tett dei ligg innåt kvarandre, ingi luft slepp millom deim.
17 Ne ovat toisiinsa liitetyt, pysyvät kiinni erkanematta.
Eine skjolden i den andre heng i hop, skilst ikkje åt.
18 Sen aivastus on kuin valon välähdys, sen silmät ovat kuin aamuruskon silmäripset.
Ljos ifrå hans njosing strålar, augo skin som morgonroden.
19 Sen kidasta lähtee tulisoihtuja, sinkoilee säkeniä.
Or hans gap skyt brandar fram, gneistar sprutar derifrå.
20 Sen sieramista käy savu niinkuin kihisevästä kattilasta ja kaislatulesta.
Or hans nasar stig det røyk, liksom eim or kjel som kokar.
21 Sen puhallus polttaa kuin tuliset hiilet, ja sen suusta lähtee liekki.
Anden hans set eld på kol, logen ut or gapet stend.
22 Sen kaulassa asuu voima, ja sen edellä hyppii kauhistus.
I hans nakke styrken bur, rædsla spring framfor hans åsyn.
23 Sen pahkuraiset lihat ovat kiinteät, ovat kuin valetut, järkkymättömät.
Tette sit kjøtvalkarne, støypte fast urikkelg.
24 Sen sydän on valettu kovaksi kuin kivi, kovaksi valettu kuin alempi jauhinkivi.
Hjarta hans er hardt som stein, fast som understein i kverni.
25 Kun se nousee, peljästyvät sankarit, kauhusta he tyrmistyvät.
Kjempor ræddast når han ris, misser både mod og hugs;
26 Jos sen kimppuun käydään miekoin, ei miekka kestä, ei keihäs, ei heittoase eikä panssari.
Sverd vil ikkje bita på, ikkje skot med spjot og pil.
27 Sille on rauta kuin oljenkorsi, vaski kuin lahopuu.
Jarn agtar han liksom strå, kopar nett som fauskeved.
28 Ei aja sitä pakoon nuoli, jousen poika, akanoiksi muuttuvat sille linkokivet.
Ei han vik for bogesonen; stein frå slyngja vert som halm,
29 Kuin oljenkorsi on sille nuija, keihästen ryskeelle se nauraa.
og stridsklubba vert som strå, og han lær åt spjot som susar.
30 Sen vatsapuolessa on terävät piikit, se kyntää mutaa leveälti kuin puimaäes.
Under han er kvasse broddar, spor dei set som treskjeslede.
31 Se panee syvyyden kiehumaan kuin padan, tekee meren voidekattilan kaltaiseksi.
Djupet kokar som ei gryta, sjøen som ein salvekjel.
32 Sen jäljessä polku loistaa, syvyydellä on kuin hopeahapset.
Vegen lyser etter honom, djupet skin som sylverhår.
33 Ei ole maan päällä sen vertaista; se on luotu pelottomaksi.
Liken hans på jord ei finst, denne skapning utan ræddhug.
34 Se katsoo ylen kaikkea, mikä korkeata on; se on kaikkien ylväitten eläinten kuningas."
Han ser ned på alt som høgt er, konge yver alle kaute.»
