Jobin 41
1 Voitko onkia koukulla Leviatanin ja siimaan kietoa sen kielen?
An extrahere poteris leviathan hamo, et fune ligabis linguam eius?
2 Voitko kiinnittää kaislaköyden sen kuonoon ja väkäraudalla lävistää siltä posken?
Numquid pones circulum in naribus eius, aut armilla perforabis maxillam eius?
3 Rukoileeko se sinua paljon, tahi puhutteleeko se sinua lempeästi?
Numquid multiplicabit ad te preces, aut loquetur tibi mollia?
4 Tekeekö se liiton sinun kanssasi, että saisit sen olemaan orjanasi ainaisesti?
Numquid feriet tecum pactum, et accipies eum servum sempiternum?
5 Voitko leikkiä sillä niinkuin lintusella tahi sitoa sen tyttöjesi pidellä?
Numquid illudes ei quasi avi, aut ligabis eum ancillis tuis?
6 Hierovatko pyyntikunnat siitä kauppaa, jakavatko sen kauppamiesten kesken?
Concident eum amici, divident illum negotiatores?
7 Voitko iskeä sen nahan täyteen ahinkaita ja sen pään kala-ahraimia?
Numquid implebis sagenas pelle eius, et gurgustium piscium capite illius?
8 Laskehan vain kätesi sen päälle, niin muistat sen ottelun; et sitä toiste yritä!
Pone super eum manum tuam: memento belli, nec ultra addas loqui.
9 Katso, siinä toivo pettää; jo sen näkemisestä sortuu maahan."
Ecce, spes eius frustrabitur eum, et videntibus cunctis praecipitabitur.
10 "Ei ole niin rohkeata, joka sitä ärsyttäisi. Kuka sitten kestäisi minun edessäni?
Non quasi crudelis suscitabo eum: quis enim resistere potest vultui meo?
11 Kuka on minulle ensin antanut jotakin, joka minun olisi korvattava? Mitä kaiken taivaan alla on, se on minun.
Quis ante dedit mihi, ut reddam ei? omnia quae sub caelo sunt, mea sunt.
12 En saata olla puhumatta sen jäsenistä, en sen voimasta ja sorjasta rakenteesta.
Non parcam ei, et verbis potentibus, et ad deprecandum compositis.
13 Kuka voi riisua siltä päällysvaatteen, kuka tunkeutua sen kaksinkertaisten purimien väliin?
Quis revelabit faciem indumenti eius? et in medium oris eius quis intrabit?
14 Kuka on avannut sen kasvojen kaksoisoven? Sen hammasten ympärillä on kauhu.
Portas vultus eius quis aperiet? per gyrum dentium eius formido.
15 Sen ylpeytenä ovat uurteiset selkäkilvet, kiinnitetyt lujalla sinetillä.
Corpus illius quasi scuta fusilia, compactum squamis se prementibus.
16 Ne käyvät tarkoin toinen toiseensa, niin ettei ilma välitse pääse.
Una uni coniungitur, et ne spiraculum quidem incedit per eas:
17 Ne ovat toisiinsa liitetyt, pysyvät kiinni erkanematta.
Una alteri adhaerebit, et tenentes se nequaquam separabuntur.
18 Sen aivastus on kuin valon välähdys, sen silmät ovat kuin aamuruskon silmäripset.
Sternutatio eius splendor ignis, et oculi eius, ut palpebrae diluculi.
19 Sen kidasta lähtee tulisoihtuja, sinkoilee säkeniä.
De ore eius lampades procedunt, sicut taedae ignis accensae.
20 Sen sieramista käy savu niinkuin kihisevästä kattilasta ja kaislatulesta.
De naribus eius procedit fumus, sicut ollae succensae atque ferventis.
21 Sen puhallus polttaa kuin tuliset hiilet, ja sen suusta lähtee liekki.
Halitus eius prunas ardere facit, et flamma de ore eius egreditur.
22 Sen kaulassa asuu voima, ja sen edellä hyppii kauhistus.
In collo eius morabitur fortitudo, et faciem eius praecedit egestas.
23 Sen pahkuraiset lihat ovat kiinteät, ovat kuin valetut, järkkymättömät.
Membra carnium eius cohaerentia sibi: mittet contra eum flumina, et ad locum alium non ferentur.
24 Sen sydän on valettu kovaksi kuin kivi, kovaksi valettu kuin alempi jauhinkivi.
Cor eius indurabitur tamquam lapis, et stringetur quasi malleatoris incus.
25 Kun se nousee, peljästyvät sankarit, kauhusta he tyrmistyvät.
Cum sublatus fuerit, timebunt angeli, et territi purgabuntur.
26 Jos sen kimppuun käydään miekoin, ei miekka kestä, ei keihäs, ei heittoase eikä panssari.
Cum apprehenderit eum gladius, subsistere non poterit neque hasta, neque thorax:
27 Sille on rauta kuin oljenkorsi, vaski kuin lahopuu.
Reputabit enim quasi paleas ferrum, et quasi lignum putridum, aes.
28 Ei aja sitä pakoon nuoli, jousen poika, akanoiksi muuttuvat sille linkokivet.
Non fugabit eum vir sagittarius, in stipulam versi sunt ei lapides fundae.
29 Kuin oljenkorsi on sille nuija, keihästen ryskeelle se nauraa.
Quasi stipulam aestimabit malleum, et deridebit vibrantem hastam.
30 Sen vatsapuolessa on terävät piikit, se kyntää mutaa leveälti kuin puimaäes.
Sub ipso erunt radii solis, et sternet sibi aurum quasi lutum.
31 Se panee syvyyden kiehumaan kuin padan, tekee meren voidekattilan kaltaiseksi.
Fervescere faciet quasi ollam profundum mare, et ponet quasi cum unguenta bulliunt.
32 Sen jäljessä polku loistaa, syvyydellä on kuin hopeahapset.
Post eum lucebit semita, aestimabit abyssum quasi senescentem.
33 Ei ole maan päällä sen vertaista; se on luotu pelottomaksi.
Non est super terram potestas, quae comparetur ei, qui factus est ut nullum timeret.
34 Se katsoo ylen kaikkea, mikä korkeata on; se on kaikkien ylväitten eläinten kuningas."
Omne sublime videt, ipse est rex super universos filios superbiae.
