Jobin 41
1 Voitko onkia koukulla Leviatanin ja siimaan kietoa sen kielen?
Taidatkos vetää Leviatanin ongella, ja sitoa hänen kielensä nuoralla?
2 Voitko kiinnittää kaislaköyden sen kuonoon ja väkäraudalla lävistää siltä posken?
Taidatkos panna ongen hänen sierameensa, ja hänen leukaluunsa pistää naskalilla lävitse?
3 Rukoileeko se sinua paljon, tahi puhutteleeko se sinua lempeästi?
Luuletkos, että hän sinua paljon rukoilee, ja liehakoitsee sinun edessäs?
4 Tekeekö se liiton sinun kanssasi, että saisit sen olemaan orjanasi ainaisesti?
Luuletkos, että hän tekee liiton sinun kanssas, saadakses häntä alinomaiseksi orjakses?
5 Voitko leikkiä sillä niinkuin lintusella tahi sitoa sen tyttöjesi pidellä?
Taidatkos leikitä hänen kanssansa niinkuin linnun kanssa, eli sitoa hänen sinun piikais sekaan?
6 Hierovatko pyyntikunnat siitä kauppaa, jakavatko sen kauppamiesten kesken?
Luuletkos hänen kumppaneilta leikattaman, jaettaa kauppamiehille.
7 Voitko iskeä sen nahan täyteen ahinkaita ja sen pään kala-ahraimia?
Taidatkos täyttää koko verkkohuoneen hänen nahallansa, eli kalamiesten kokkoin hänen päällänsä.
8 Laskehan vain kätesi sen päälle, niin muistat sen ottelun; et sitä toiste yritä!
Koska sinä häneen rupeet kädelläs, niin muista, ettäs tulet sotaan, josta et sinä mitään voita.
9 Katso, siinä toivo pettää; jo sen näkemisestä sortuu maahan."
Katso, hänen toivonsa pettää hänen; sillä koska hän hänen näkee, mukeltaneeko hän pois?
10 "Ei ole niin rohkeata, joka sitä ärsyttäisi. Kuka sitten kestäisi minun edessäni?
Ei ole niin rohkiaa, kuin tohtii hänen herättää: kuka siis seisoo minun edessäni?
11 Kuka on minulle ensin antanut jotakin, joka minun olisi korvattava? Mitä kaiken taivaan alla on, se on minun.
Kuka on minulle jotakin ennen antanut, että minä sen hänelle maksaisin? Minun ovat kaikki, mitä kaikkein taivasten alla on.
12 En saata olla puhumatta sen jäsenistä, en sen voimasta ja sorjasta rakenteesta.
Minun täytyy puhua kuinka suuri, kuinka väkevä ja kuinka kaunis hän on.
13 Kuka voi riisua siltä päällysvaatteen, kuka tunkeutua sen kaksinkertaisten purimien väliin?
Kuka riisuu hänen vaatteensa? Kuka tohtii ruveta hänen hampaisiinsa?
14 Kuka on avannut sen kasvojen kaksoisoven? Sen hammasten ympärillä on kauhu.
Kuka voi avata hänen leukaluunsa, jotka ovat hirmuiset hänen hammastensa ympäri?
15 Sen ylpeytenä ovat uurteiset selkäkilvet, kiinnitetyt lujalla sinetillä.
Hänen suomuksensa ovat pulskiat, kiinnitetyt toinen toiseensa, niinkuin sinetti.
16 Ne käyvät tarkoin toinen toiseensa, niin ettei ilma välitse pääse.
Yksi on kiinni toisessa, niin ettei tuuli pääse lävitse.
17 Ne ovat toisiinsa liitetyt, pysyvät kiinni erkanematta.
Ne ovat kiinni toinen toisessansa ja pysyvät yhdessä, ettei heitä taideta eroittaa.
18 Sen aivastus on kuin valon välähdys, sen silmät ovat kuin aamuruskon silmäripset.
Hänen aivastamisestansa kiiltää valkeus, ja hänen silmänsä ovat niinkuin aamuruskon silmälaudat.
19 Sen kidasta lähtee tulisoihtuja, sinkoilee säkeniä.
Hänen sunstansa käyvät tulisoitot ulos, ja tuliset kipinät sinkoilevat.
20 Sen sieramista käy savu niinkuin kihisevästä kattilasta ja kaislatulesta.
Hänen sieraimistansa käy ulos savu, niinkuin kiehuvasta padasta ja kattilasta.
21 Sen puhallus polttaa kuin tuliset hiilet, ja sen suusta lähtee liekki.
Hänen henkensä on niinkuin tulinen hiili, ja hänen suustansa käy liekki ulos.
22 Sen kaulassa asuu voima, ja sen edellä hyppii kauhistus.
Hänen kaulansa on vahva; ja se on hänen ilonsa, kuin hän tekee jotakin vahinkoa.
23 Sen pahkuraiset lihat ovat kiinteät, ovat kuin valetut, järkkymättömät.
Hänen lihansa jäsenet ovat kiinni toinen toisessansa, ne ovat hänessä kiinni, ettei hän liikuteta.
24 Sen sydän on valettu kovaksi kuin kivi, kovaksi valettu kuin alempi jauhinkivi.
Hänen sydämensä on kova niinkuin kivi, ja niin vahva kuin alimmainen myllyn kivi.
25 Kun se nousee, peljästyvät sankarit, kauhusta he tyrmistyvät.
Kuin hän korottaa itsensä, niin väkevät peljästyvät; kuin hän joutuu edes, niin ei siellä armoa ole.
26 Jos sen kimppuun käydään miekoin, ei miekka kestä, ei keihäs, ei heittoase eikä panssari.
Jos hänen tykönsä mennään miekalla eli keihäällä, aseilla eli haarniskoilla, niin ei hän itsiänsä liikuta.
27 Sille on rauta kuin oljenkorsi, vaski kuin lahopuu.
Ei hän rautaa tottele enempi kuin kortta, eikä vaskea enempi kuin lahopuuta.
28 Ei aja sitä pakoon nuoli, jousen poika, akanoiksi muuttuvat sille linkokivet.
Ei häntä nuolet karkota, ja linkokivet ovat hänelle niinkuin akanat.
29 Kuin oljenkorsi on sille nuija, keihästen ryskeelle se nauraa.
Vasara on hänen edssänsä niinkuin korsi; hän pilkkaa liehuvia keihäitä.
30 Sen vatsapuolessa on terävät piikit, se kyntää mutaa leveälti kuin puimaäes.
Ja hän taitaa maata terävällä kivellä, hän makaa terävällä niinkuin sontatunkiolla.
31 Se panee syvyyden kiehumaan kuin padan, tekee meren voidekattilan kaltaiseksi.
Hän saattaa syvän meren kiehumaan niinkuin padan, ja liikuttaa yhteen niinkuin voiteen.
32 Sen jäljessä polku loistaa, syvyydellä on kuin hopeahapset.
Hänen jälkeensä polku valkenee; hän tekee syvyydet sangen harmaaksi.
33 Ei ole maan päällä sen vertaista; se on luotu pelottomaksi.
Ei ole maalla hänen vertaistansa; hän on tehty pelkäämättömäksi.
34 Se katsoo ylen kaikkea, mikä korkeata on; se on kaikkien ylväitten eläinten kuningas."
Hän katsoo kaikki korkiat ylön; hän on kaikkein ylpeiden kuningas.
