Jobin 41
1 Voitko onkia koukulla Leviatanin ja siimaan kietoa sen kielen?
Canst thou draw out the crocodile with a fishhook? or cause his tongue to sink into the batted rope?
2 Voitko kiinnittää kaislaköyden sen kuonoon ja väkäraudalla lävistää siltä posken?
Canst thou put a reed through his nose? or bore his jaw through with a thorn?
3 Rukoileeko se sinua paljon, tahi puhutteleeko se sinua lempeästi?
Will he address many supplications unto thee? or will he speak submissively unto thee?
4 Tekeekö se liiton sinun kanssasi, että saisit sen olemaan orjanasi ainaisesti?
Will he make a covenant with thee? that thou couldst take him as a servant for ever?
5 Voitko leikkiä sillä niinkuin lintusella tahi sitoa sen tyttöjesi pidellä?
Canst thou play with him as with a bird? and tie him up for thy maidens?
6 Hierovatko pyyntikunnat siitä kauppaa, jakavatko sen kauppamiesten kesken?
Can companions waylay him? can they divide him among merchants?
7 Voitko iskeä sen nahan täyteen ahinkaita ja sen pään kala-ahraimia?
Canst thou fill his skin with barbed irons? and [pierce] with a fish-spear his head?
8 Laskehan vain kätesi sen päälle, niin muistat sen ottelun; et sitä toiste yritä!
Lay thy hand upon him; think of the battle: thou wilt never do it again.
9 Katso, siinä toivo pettää; jo sen näkemisestä sortuu maahan."
Behold, his expectation was deceived: even at his mere sight is he cast down.
10 "Ei ole niin rohkeata, joka sitä ärsyttäisi. Kuka sitten kestäisi minun edessäni?
None is so daring that he would stir him up: and who is there that will stand up before me?
11 Kuka on minulle ensin antanut jotakin, joka minun olisi korvattava? Mitä kaiken taivaan alla on, se on minun.
Who hath shown me favor, that I should repay him! whatsoever is under the whole heaven is mine.—
12 En saata olla puhumatta sen jäsenistä, en sen voimasta ja sorjasta rakenteesta.
I will not conceal [the account of] his limbs, nor the relation of his might, nor the grace of his proportion.
13 Kuka voi riisua siltä päällysvaatteen, kuka tunkeutua sen kaksinkertaisten purimien väliin?
Who hath ever laid open the front of his garment? or who can penetrate into his double row of teeth?
14 Kuka on avannut sen kasvojen kaksoisoven? Sen hammasten ympärillä on kauhu.
Who hath opened the doors of his face? all round about his teeth abideth terror.
15 Sen ylpeytenä ovat uurteiset selkäkilvet, kiinnitetyt lujalla sinetillä.
What pride is there in [his] strong shields; he is locked up as with a close seal.
16 Ne käyvät tarkoin toinen toiseensa, niin ettei ilma välitse pääse.
One is joined to another; and no breath can come between them.
17 Ne ovat toisiinsa liitetyt, pysyvät kiinni erkanematta.
They are fitted closely one to another: they are interlocked, that they cannot be severed.
18 Sen aivastus on kuin valon välähdys, sen silmät ovat kuin aamuruskon silmäripset.
From his sneezing there beameth forth a light, and his eyes are like the eyelids of the morning-dawn.
19 Sen kidasta lähtee tulisoihtuja, sinkoilee säkeniä.
Out of his mouth issue burning torches, sparks of fire escape [therefrom].
20 Sen sieramista käy savu niinkuin kihisevästä kattilasta ja kaislatulesta.
Out of his nostrils cometh forth smoke, as out of a seething pot or caldron.
21 Sen puhallus polttaa kuin tuliset hiilet, ja sen suusta lähtee liekki.
His breath kindleth coals, and a flame cometh out of his mouth.
22 Sen kaulassa asuu voima, ja sen edellä hyppii kauhistus.
In his neck abideth strength, and before him danceth terror joyfully.
23 Sen pahkuraiset lihat ovat kiinteät, ovat kuin valetut, järkkymättömät.
The flakes of his flesh are fitted closely together: they are as molten metal on him, immovable.
24 Sen sydän on valettu kovaksi kuin kivi, kovaksi valettu kuin alempi jauhinkivi.
His heart is firm like a stone: yea, as firm as the nether millstone.
25 Kun se nousee, peljästyvät sankarit, kauhusta he tyrmistyvät.
At his lifting himself up the mighty are terrified: the waves also are lessened.
26 Jos sen kimppuun käydään miekoin, ei miekka kestä, ei keihäs, ei heittoase eikä panssari.
If one overtake him with the sword, it cannot hold; nor the spear, the dart, and armor.
27 Sille on rauta kuin oljenkorsi, vaski kuin lahopuu.
He esteemeth iron as straw, [and] brass as rotten wood.
28 Ei aja sitä pakoon nuoli, jousen poika, akanoiksi muuttuvat sille linkokivet.
The child of the bow cannot make him flee: into stubble are slingstones changed unto him.
29 Kuin oljenkorsi on sille nuija, keihästen ryskeelle se nauraa.
Clubs are esteemed as stubble, and he laugheth at the whirring of the lance.
30 Sen vatsapuolessa on terävät piikit, se kyntää mutaa leveälti kuin puimaäes.
Beneath him are sharp-pointed potsherds, he spreadeth out, [as it were, a] threshing-roller upon the mire.
31 Se panee syvyyden kiehumaan kuin padan, tekee meren voidekattilan kaltaiseksi.
He causeth the deep to boil like a pot: he rendereth the sea like an apothecary's mixture.
32 Sen jäljessä polku loistaa, syvyydellä on kuin hopeahapset.
Behind him he causeth his pathway to shine, [so that] men esteem the deep to be hoary.
33 Ei ole maan päällä sen vertaista; se on luotu pelottomaksi.
There is none upon earth that ruleth over him, who is made to be without dread.
34 Se katsoo ylen kaikkea, mikä korkeata on; se on kaikkien ylväitten eläinten kuningas."
He looketh upon all that is high: he is the king over all the ravenous beasts.
