Jobin 41
1 Voitko onkia koukulla Leviatanin ja siimaan kietoa sen kielen?
Canst thou draw out leviathan with a fish-hook? or press down his tongue with a cord?
2 Voitko kiinnittää kaislaköyden sen kuonoon ja väkäraudalla lävistää siltä posken?
Canst thou put a ring into his nose? or bore his jaw through with a hook?
3 Rukoileeko se sinua paljon, tahi puhutteleeko se sinua lempeästi?
Will he make many supplications unto thee? or will he speak soft words unto thee?
4 Tekeekö se liiton sinun kanssasi, että saisit sen olemaan orjanasi ainaisesti?
Will he make a covenant with thee, that thou shouldest take him for a servant for ever?
5 Voitko leikkiä sillä niinkuin lintusella tahi sitoa sen tyttöjesi pidellä?
Wilt thou play with him as with a bird? Or wilt thou bind him for thy maidens?
6 Hierovatko pyyntikunnat siitä kauppaa, jakavatko sen kauppamiesten kesken?
Will the bands of fishermen make a banquet of him? Will they part him among the merchants?
7 Voitko iskeä sen nahan täyteen ahinkaita ja sen pään kala-ahraimia?
Canst thou fill his skin with barbed irons? or his head with fish-spears?
8 Laskehan vain kätesi sen päälle, niin muistat sen ottelun; et sitä toiste yritä!
Lay thy hand upon him; think upon the battle, thou wilt do so no more.
9 Katso, siinä toivo pettää; jo sen näkemisestä sortuu maahan."
Behold, the hope of him is in vain; shall not one be cast down even at the sight of him?
10 "Ei ole niin rohkeata, joka sitä ärsyttäisi. Kuka sitten kestäisi minun edessäni?
None is so fierce that dare stir him up; who then is able to stand before Me?
11 Kuka on minulle ensin antanut jotakin, joka minun olisi korvattava? Mitä kaiken taivaan alla on, se on minun.
Who hath given Me anything beforehand, that I should repay him? Whatsoever is under the whole heaven is Mine.
12 En saata olla puhumatta sen jäsenistä, en sen voimasta ja sorjasta rakenteesta.
Would I keep silence concerning his boastings, or his proud talk, or his fair array of words?
13 Kuka voi riisua siltä päällysvaatteen, kuka tunkeutua sen kaksinkertaisten purimien väliin?
Who can uncover the face of his garment? Who shall come within his double bridle?
14 Kuka on avannut sen kasvojen kaksoisoven? Sen hammasten ympärillä on kauhu.
Who can open the doors of his face? Round about his teeth is terror.
15 Sen ylpeytenä ovat uurteiset selkäkilvet, kiinnitetyt lujalla sinetillä.
His scales are his pride, shut up together as with a close seal.
16 Ne käyvät tarkoin toinen toiseensa, niin ettei ilma välitse pääse.
One is so near to another, that no air can come between them.
17 Ne ovat toisiinsa liitetyt, pysyvät kiinni erkanematta.
They are joined one to another; they stick together, that they cannot be sundered.
18 Sen aivastus on kuin valon välähdys, sen silmät ovat kuin aamuruskon silmäripset.
His sneezings flash forth light, and his eyes are like the eyelids of the morning.
19 Sen kidasta lähtee tulisoihtuja, sinkoilee säkeniä.
Out of his mouth go burning torches, and sparks of fire leap forth.
20 Sen sieramista käy savu niinkuin kihisevästä kattilasta ja kaislatulesta.
Out of his nostrils goeth smoke, as out of a seething pot and burning rushes.
21 Sen puhallus polttaa kuin tuliset hiilet, ja sen suusta lähtee liekki.
His breath kindleth coals, and a flame goeth out of his mouth.
22 Sen kaulassa asuu voima, ja sen edellä hyppii kauhistus.
In his neck abideth strength, and dismay danceth before him.
23 Sen pahkuraiset lihat ovat kiinteät, ovat kuin valetut, järkkymättömät.
The flakes of his flesh are joined together; they are firm upon him; they cannot be moved.
24 Sen sydän on valettu kovaksi kuin kivi, kovaksi valettu kuin alempi jauhinkivi.
His heart is as firm as a stone; yea, firm as the nether millstone.
25 Kun se nousee, peljästyvät sankarit, kauhusta he tyrmistyvät.
When he raiseth himself up, the mighty are afraid; by reason of despair they are beside themselves.
26 Jos sen kimppuun käydään miekoin, ei miekka kestä, ei keihäs, ei heittoase eikä panssari.
If one lay at him with the sword, it will not hold; nor the spear, the dart, nor the pointed shaft.
27 Sille on rauta kuin oljenkorsi, vaski kuin lahopuu.
He esteemeth iron as straw, and brass as rotten wood.
28 Ei aja sitä pakoon nuoli, jousen poika, akanoiksi muuttuvat sille linkokivet.
The arrow cannot make him flee; slingstones are turned with him into stubble.
29 Kuin oljenkorsi on sille nuija, keihästen ryskeelle se nauraa.
Clubs are accounted as stubble; he laugheth at the rattling of the javelin.
30 Sen vatsapuolessa on terävät piikit, se kyntää mutaa leveälti kuin puimaäes.
Sharpest potsherds are under him; he spreadeth a threshing-sledge upon the mire.
31 Se panee syvyyden kiehumaan kuin padan, tekee meren voidekattilan kaltaiseksi.
He maketh the deep to boil like a pot; he maketh the sea like a seething mixture.
32 Sen jäljessä polku loistaa, syvyydellä on kuin hopeahapset.
He maketh a path to shine after him; one would think the deep to be hoary.
33 Ei ole maan päällä sen vertaista; se on luotu pelottomaksi.
Upon earth there is not his like, who is made to be fearless.
34 Se katsoo ylen kaikkea, mikä korkeata on; se on kaikkien ylväitten eläinten kuningas."
He looketh at all high things; he is king over all the proud beasts.
