Jobin 41
1 Voitko onkia koukulla Leviatanin ja siimaan kietoa sen kielen?
Kan du trække Krokodillen op med Krog og binde dens Tunge med Snøre?
2 Voitko kiinnittää kaislaköyden sen kuonoon ja väkäraudalla lävistää siltä posken?
Kan du mon stikke et Siv i dens Snude, bore en Krog igennem dens Kæber?
3 Rukoileeko se sinua paljon, tahi puhutteleeko se sinua lempeästi?
Mon den vil trygle dig længe og give dig gode Ord?
4 Tekeekö se liiton sinun kanssasi, että saisit sen olemaan orjanasi ainaisesti?
Mon den vil indgå en Pagt med dig, så du får den til Træl for evigt?
5 Voitko leikkiä sillä niinkuin lintusella tahi sitoa sen tyttöjesi pidellä?
Han du mon lege med den som en Fugl og tøjre den for dine Pigebørn?
6 Hierovatko pyyntikunnat siitä kauppaa, jakavatko sen kauppamiesten kesken?
Falbyder Fiskerlauget den og stykker den ud mellem Sælgerne?
7 Voitko iskeä sen nahan täyteen ahinkaita ja sen pään kala-ahraimia?
Mon du kan spække dens Hud med Kroge og med Harpuner dens Hoved?
8 Laskehan vain kätesi sen päälle, niin muistat sen ottelun; et sitä toiste yritä!
Læg dog engang din Hånd på den! Du vil huske den Kamp og gør det ej mer.
9 Katso, siinä toivo pettää; jo sen näkemisestä sortuu maahan."
Det Håb vilde blive til Skamme, alene ved Synet lå du der.
10 "Ei ole niin rohkeata, joka sitä ärsyttäisi. Kuka sitten kestäisi minun edessäni?
Ingen drister sig til at tirre den, hvem holder Stand imod den?
11 Kuka on minulle ensin antanut jotakin, joka minun olisi korvattava? Mitä kaiken taivaan alla on, se on minun.
Hvem møder den og slipper fra det hvem under hele Himlen?
12 En saata olla puhumatta sen jäsenistä, en sen voimasta ja sorjasta rakenteesta.
Jeg tier ej om dens Lemmer, hvor stærk den er, hvor smukt den er skabt.
13 Kuka voi riisua siltä päällysvaatteen, kuka tunkeutua sen kaksinkertaisten purimien väliin?
Hvem har trukket dens Klædning af, trængt ind i dens dobbelte Panser?
14 Kuka on avannut sen kasvojen kaksoisoven? Sen hammasten ympärillä on kauhu.
Hvem har åbnet dens Ansigts Døre? Rundt om dens Tænder er Rædsel.
15 Sen ylpeytenä ovat uurteiset selkäkilvet, kiinnitetyt lujalla sinetillä.
Dens Ryg er Reder af Skjolde, dens Bryst er et Segl af Sten;
16 Ne käyvät tarkoin toinen toiseensa, niin ettei ilma välitse pääse.
de sidder tæt ved hverandre, Luft kommer ikke ind derimellem;
17 Ne ovat toisiinsa liitetyt, pysyvät kiinni erkanematta.
de hænger fast ved hverandre, uadskilleligt griber de ind i hverandre.
18 Sen aivastus on kuin valon välähdys, sen silmät ovat kuin aamuruskon silmäripset.
Dens Nysen fremkalder strålende Lys, som Morgenrødens Øjenlåg er dens Øjne.
19 Sen kidasta lähtee tulisoihtuja, sinkoilee säkeniä.
Ud af dens Gab farer Fakler, Ildgnister spruder der frem.
20 Sen sieramista käy savu niinkuin kihisevästä kattilasta ja kaislatulesta.
Em står ud af dens Næsebor som af en ophedet, kogende Kedel.
21 Sen puhallus polttaa kuin tuliset hiilet, ja sen suusta lähtee liekki.
Dens Ånde tænder som glødende Kul, Luer står ud af dens Gab.
22 Sen kaulassa asuu voima, ja sen edellä hyppii kauhistus.
Styrken bor på dens Hals, og Angsten hopper foran den.
23 Sen pahkuraiset lihat ovat kiinteät, ovat kuin valetut, järkkymättömät.
Tæt sidder Kødets Knuder, som støbt til Kroppen; de rokkes ikke;
24 Sen sydän on valettu kovaksi kuin kivi, kovaksi valettu kuin alempi jauhinkivi.
fast som Sten er dens Hjerte støbt, fast som den nederste Møllesten.
25 Kun se nousee, peljästyvät sankarit, kauhusta he tyrmistyvät.
Når den rejser sig, gyser Helte, fra Sans og Samling går de af Skræk.
26 Jos sen kimppuun käydään miekoin, ei miekka kestä, ei keihäs, ei heittoase eikä panssari.
Angriberens Sværd holder ikke Stand, ej Kastevåben, Spyd eller Pil.
27 Sille on rauta kuin oljenkorsi, vaski kuin lahopuu.
Jern regner den kun for Halm og Kobber for trøsket Træ;
28 Ei aja sitä pakoon nuoli, jousen poika, akanoiksi muuttuvat sille linkokivet.
Buens Søn slår den ikke på Flugt, Slyngens Sten bliver Strå for den,
29 Kuin oljenkorsi on sille nuija, keihästen ryskeelle se nauraa.
Stridskøllen regnes for Rør, den ler ad det svirrende Spyd.
30 Sen vatsapuolessa on terävät piikit, se kyntää mutaa leveälti kuin puimaäes.
På Bugen er der skarpe Rande, dens Spor i Dyndet er som Tærskeslædens;
31 Se panee syvyyden kiehumaan kuin padan, tekee meren voidekattilan kaltaiseksi.
Dybet får den i Kog som en Gryde, en Salvekedel gør den af Floden;
32 Sen jäljessä polku loistaa, syvyydellä on kuin hopeahapset.
bag den er der en lysende Sti, Dybet synes som Sølverhår.
33 Ei ole maan päällä sen vertaista; se on luotu pelottomaksi.
Dens Lige findes ikke på Jord, den er skabt til ikke at frygte.
34 Se katsoo ylen kaikkea, mikä korkeata on; se on kaikkien ylväitten eläinten kuningas."
Alt, hvad højt er, ræddes for den, den er Konge over alle stolte Dyr.
