Jobin 41
1 Voitko onkia koukulla Leviatanin ja siimaan kietoa sen kielen?
Kan du trække Leviathan op med en Krog? eller drage dens Tunge med en Snor, du lader synke ned?
2 Voitko kiinnittää kaislaköyden sen kuonoon ja väkäraudalla lävistää siltä posken?
Kan du sætte et Sivreb i dens Næse eller gennembore dens Kæber med en Krog?
3 Rukoileeko se sinua paljon, tahi puhutteleeko se sinua lempeästi?
Mon den vil gøre mange ydmyge Begæringer til dig eller tale milde Ord for dig?
4 Tekeekö se liiton sinun kanssasi, että saisit sen olemaan orjanasi ainaisesti?
Mon den vil gøre en Pagt med dig, at du kan tage den til Tjener evindelig?
5 Voitko leikkiä sillä niinkuin lintusella tahi sitoa sen tyttöjesi pidellä?
Kan du lege med den som med en Fugl? eller binde den fast, til Morskab for dine Smaapiger?
6 Hierovatko pyyntikunnat siitä kauppaa, jakavatko sen kauppamiesten kesken?
Skulle Deltagerne vel drive Handel med den? skulle de dele den ud iblandt Købmænd?
7 Voitko iskeä sen nahan täyteen ahinkaita ja sen pään kala-ahraimia?
Kan du fylde dens Hud med Spyd, dens Hoved med Harpuner?
8 Laskehan vain kätesi sen päälle, niin muistat sen ottelun; et sitä toiste yritä!
Læg din Haand paa den! Du vil huske den Kamp og ikke gøre det mere.
9 Katso, siinä toivo pettää; jo sen näkemisestä sortuu maahan."
Se, Haabet derom slaar fejl; styrter man ikke ned endog kun ved Synet af den?
10 "Ei ole niin rohkeata, joka sitä ärsyttäisi. Kuka sitten kestäisi minun edessäni?
Der er ingen saa dumdristig, at han tør tirre den; hvo er da den, der vil bestaa for mit Ansigt?
11 Kuka on minulle ensin antanut jotakin, joka minun olisi korvattava? Mitä kaiken taivaan alla on, se on minun.
— Hvo har givet mig noget først, at jeg skulde betale det? hvad der er under al Himmelen, det er mit —
12 En saata olla puhumatta sen jäsenistä, en sen voimasta ja sorjasta rakenteesta.
jeg vil ikke tie om dens Lemmer og dens Styrkes Beskaffenhed og dens Legemsbygnings Yndelighed.
13 Kuka voi riisua siltä päällysvaatteen, kuka tunkeutua sen kaksinkertaisten purimien väliin?
Hvo har afklædt den dens ydre Bedækning? hvo tør komme ind imellem dens dobbelte Tandrækker?
14 Kuka on avannut sen kasvojen kaksoisoven? Sen hammasten ympärillä on kauhu.
Hvo har opladt dens Ansigts Døre? omkring dens Tænder er der Rædsel.
15 Sen ylpeytenä ovat uurteiset selkäkilvet, kiinnitetyt lujalla sinetillä.
Dens Skjoldes Rande ere prægtige, lukkede som med et tæt Segl.
16 Ne käyvät tarkoin toinen toiseensa, niin ettei ilma välitse pääse.
Den ene er saa nær ved den anden, at der ikke kan komme Vejr ind imellem dem.
17 Ne ovat toisiinsa liitetyt, pysyvät kiinni erkanematta.
Den ene hænger fast ved den anden; de gribe i hverandre og adskilles ikke.
18 Sen aivastus on kuin valon välähdys, sen silmät ovat kuin aamuruskon silmäripset.
Dens Nysen lader Lys skinne, og dens Øjne ere som Morgenrødens Øjenlaage.
19 Sen kidasta lähtee tulisoihtuja, sinkoilee säkeniä.
Af dens Mund fare Blus, Ildgnister fare ud.
20 Sen sieramista käy savu niinkuin kihisevästä kattilasta ja kaislatulesta.
Af dens Næsebor udgaar Røg som af en sydende Gryde og af en Kedel.
21 Sen puhallus polttaa kuin tuliset hiilet, ja sen suusta lähtee liekki.
Dens Aande kan stikke Ild i Kul, og en Lue gaar ud af dens Mund.
22 Sen kaulassa asuu voima, ja sen edellä hyppii kauhistus.
Paa dens Hals hviler Styrke, og Angest hopper foran den.
23 Sen pahkuraiset lihat ovat kiinteät, ovat kuin valetut, järkkymättömät.
Dens Køds Stykker hænge fast sammen; det er som støbt paa den, det kan ikke bevæges.
24 Sen sydän on valettu kovaksi kuin kivi, kovaksi valettu kuin alempi jauhinkivi.
Dens Hjerte er støbt fast som Sten, ja, støbt fast som den nederste Møllesten.
25 Kun se nousee, peljästyvät sankarit, kauhusta he tyrmistyvät.
Naar den farer op, grue de stærke; af Angest forfejle de Maalet.
26 Jos sen kimppuun käydään miekoin, ei miekka kestä, ei keihäs, ei heittoase eikä panssari.
Angriber nogen den med Sværd, da bider det ikke paa, ej heller Spyd, Kastevaaben eller Lanse.
27 Sille on rauta kuin oljenkorsi, vaski kuin lahopuu.
Den agter Jern som Straa, Kobber som raaddent Træ.
28 Ei aja sitä pakoon nuoli, jousen poika, akanoiksi muuttuvat sille linkokivet.
Ingen Pil jager den paa Flugt, Slyngestene blive for den som Avner.
29 Kuin oljenkorsi on sille nuija, keihästen ryskeelle se nauraa.
Køllen agtes som Avner, og den ler ad det susende Glavind.
30 Sen vatsapuolessa on terävät piikit, se kyntää mutaa leveälti kuin puimaäes.
Under den ere skarpe Skæl, og det er, som den drager en Tærskeslæde hen over Dyndet.
31 Se panee syvyyden kiehumaan kuin padan, tekee meren voidekattilan kaltaiseksi.
Dybet syder som en Gryde; den gør Havet som en Salvekedel.
32 Sen jäljessä polku loistaa, syvyydellä on kuin hopeahapset.
Den gør, at Vejen skinner efter den; man maatte holde Havet for graahaaret.
33 Ei ole maan päällä sen vertaista; se on luotu pelottomaksi.
Der er ingen, som kat? lignes ved den paa Jorden, den er skabt til at være uden Frygt.
34 Se katsoo ylen kaikkea, mikä korkeata on; se on kaikkien ylväitten eläinten kuningas."
Den ser ned paa alt højt; den er en Konge over alle stolte Dyr.
