Jobin 4

1 Silloin teemanilainen Elifas lausui ja sanoi:

Entonces Elifaz, el temanita, le respondió a Job

2 "Ethän pane pahaksesi, jos sinulle puhutaan? Kuka voi vaitikaan olla?

“¿Podría decir una palabra? No quiero molestarte, pero ¿quién podría callar y no responder?

3 Katso, monta sinä olet ojentanut, ja hervonneita käsiä olet vahvistanut;

Ciertamente has alentado a mucha gente y has apoyado a los que son débiles.

4 sanasi ovat nostaneet kompastunutta, ja rauenneita polvia olet voimistanut.

Tus consejos han ayudado a los que tropiezan para no caer, y has fortalecido a los que tienen las rodillas débiles.

5 Mutta nyt, kun itseäsi kova kohtaa, sinä tuskastut, kun se sinuun sattuu, sinä kauhistut.

Pero ahora eres tú el que sufre y estás molesto.

6 Eikö jumalanpelkosi ole sinun uskalluksesi ja nuhteeton vaelluksesi sinun toivosi?

¿No fue tu reverencia a Dios lo que te dio confianza y tu integridad lo que te dio esperanza?

7 Ajattele, kuka viaton on koskaan hukkunut, ja missä ovat rehelliset joutuneet perikatoon?

Piénsalo: ¿desde cuándo mueren los inocentes? ¿Desde cuándo se destruye a la gente buena?

8 Minkä minä olen nähnyt, niin ne, jotka vääryyttä kyntävät ja turmiota kylvävät, ne sitä niittävätkin.

¡Por lo que he visto, los mismos que plantan el mal y siembran problemas son quienes cosechan tales frutos!

9 Jumalan henkäyksestä he hukkuvat, hänen vihansa hengestä he häviävät.

Un soplo de Dios los destruye; una ráfaga de su cólera los aniquila.

10 Leijonan ärjyntä, jalopeuran ääni vaiennetaan, ja nuorten leijonain hampaat murskataan;

Los leones pueden rugir y gruñir, pero sus dientes se rompen.

11 jalopeura menehtyy saaliin puutteesta, ja naarasleijonan pennut hajaantuvat.

Hasta un león muere por falta de alimento, y las crías de la leona se dispersan.

12 Ja minulle tuli salaa sana, korvani kuuli kuiskauksen,

“Una palabra se acercó sigilosamente a mí; un susurro llegó a mi oído.

13 kun ajatukset liikkuivat öisissä näyissä, kun raskas uni oli vallannut ihmiset.

Pensamientos inquietantes vinieron a mí en pesadillas, como cuando caes en un sueño profundo.

14 Pelko ja vavistus yllättivät minut, peljästyttivät kaikki minun luuni.

Me aterroricé y temblé; todos mis huesos se estremecieron.

15 Tuulen henkäys hiveli kasvojani, ihoni karvat nousivat pystyyn.

Entonces un soplo me rozó la cara y me puso la piel de gallina.

16 Siinä seisoi-sen näköä en erottanut-haamu minun silmäini edessä; minä kuulin kuiskaavan äänen:

Algo se detuvo, pero no pude ver su rostro. Mis ojos sólo podían distinguir una forma. Estaba totalmente silencioso, y entonces oí una voz:

17 'Onko ihminen vanhurskas Jumalan edessä, onko mies Luojansa edessä puhdas?

‘¿Puede alguien ser justo ante Dios? ¿Puede alguien ser puro ante su Creador?

18 Katso, palvelijoihinsakaan hän ei luota, enkeleissäänkin hän havaitsee vikoja;

Si ni siquiera se fía de sus siervos y dice que sus ángeles se equivocan,

19 saati niissä, jotka savimajoissa asuvat, joiden perustus on maan tomussa! He rusentuvat kuin koiperhonen;

¿cuánto más los que viven en estas casas de barro, cuyos cimientos se basan en el polvo, que se deshacen como la ropa por causa de la polilla?

20 ennenkuin aamu ehtooksi muuttuu, heidät muserretaan. Kenenkään huomaamatta he hukkuvat ainiaaksi.

Vivos por la mañana, muertos al anochecer. Mueren sin que nadie lo note.

21 Eikö niin: heidän telttanuoransa irroitetaan, ja he kuolevat, viisaudesta osattomina.'"

Son como las cuerdas de una tienda de campaña, que se levantan y se derrumban con la muerte. Mueren sin sabiduría’”.