Jobin 4
1 Silloin teemanilainen Elifas lausui ja sanoi:
Então respondeu Eliphaz o temanita, e disse:
2 "Ethän pane pahaksesi, jos sinulle puhutaan? Kuka voi vaitikaan olla?
Se intentarmos falar-te, enfadar-te-ás? mas quem poderia conter as palavras?
3 Katso, monta sinä olet ojentanut, ja hervonneita käsiä olet vahvistanut;
Eis que ensinaste a muitos, e esforçaste as mãos fracas.
4 sanasi ovat nostaneet kompastunutta, ja rauenneita polvia olet voimistanut.
As tuas palavras levantaram os que tropeçavam e os joelhos desfalecentes fortificaste.
5 Mutta nyt, kun itseäsi kova kohtaa, sinä tuskastut, kun se sinuun sattuu, sinä kauhistut.
Mas agora a ti te vem, e te enfadas: e, tocando-te a ti, te perturbas.
6 Eikö jumalanpelkosi ole sinun uskalluksesi ja nuhteeton vaelluksesi sinun toivosi?
Porventura não era o teu temor de Deus a tua confiança, e a tua esperança a sinceridade dos teus caminhos?
7 Ajattele, kuka viaton on koskaan hukkunut, ja missä ovat rehelliset joutuneet perikatoon?
Lembra-te agora qual é o inocente que jamais perecesse? e onde foram os sinceros destruídos?
8 Minkä minä olen nähnyt, niin ne, jotka vääryyttä kyntävät ja turmiota kylvävät, ne sitä niittävätkin.
Como eu tenho visto, os que lavram iniquidade, e semeam trabalho segam o mesmo.
9 Jumalan henkäyksestä he hukkuvat, hänen vihansa hengestä he häviävät.
Com o bafo de Deus perecem; e com o assopro da sua ira se consomem.
10 Leijonan ärjyntä, jalopeuran ääni vaiennetaan, ja nuorten leijonain hampaat murskataan;
O bramido do leão, e a voz do leão feroz, e os dentes dos leõezinhos se quebrantam.
11 jalopeura menehtyy saaliin puutteesta, ja naarasleijonan pennut hajaantuvat.
Perece o leão velho, porque não há preza; e os filhos da leoa andam esparzidos.
12 Ja minulle tuli salaa sana, korvani kuuli kuiskauksen,
Uma palavra se me disse em segredo; e os meus ouvidos perceberam um sussurro dela.
13 kun ajatukset liikkuivat öisissä näyissä, kun raskas uni oli vallannut ihmiset.
Entre imaginações de visões da noite, quando cai sobre os homens o sono profundo;
14 Pelko ja vavistus yllättivät minut, peljästyttivät kaikki minun luuni.
Sobreveiu-me o espanto e o tremor, e todos os meus ossos estremeceram.
15 Tuulen henkäys hiveli kasvojani, ihoni karvat nousivat pystyyn.
Então um espírito passou por diante de mim; fêz-me arrepiar os cabelos da minha carne;
16 Siinä seisoi-sen näköä en erottanut-haamu minun silmäini edessä; minä kuulin kuiskaavan äänen:
Parou ele, porém não conheci a sua feição; um vulto estava diante dos meus olhos: e, calando-me, ouvi uma voz que dizia:
17 'Onko ihminen vanhurskas Jumalan edessä, onko mies Luojansa edessä puhdas?
Seria porventura o homem mais justo do que Deus? seria porventura o varão mais puro do que o seu criador?
18 Katso, palvelijoihinsakaan hän ei luota, enkeleissäänkin hän havaitsee vikoja;
Eis que nos seus servos não confiaria, e aos seus anjos imputaria loucura:
19 saati niissä, jotka savimajoissa asuvat, joiden perustus on maan tomussa! He rusentuvat kuin koiperhonen;
Quanto menos naqueles que habitam em casas de lodo, cujo fundamento está no pó, e são machucados como a traça!
20 ennenkuin aamu ehtooksi muuttuu, heidät muserretaan. Kenenkään huomaamatta he hukkuvat ainiaaksi.
Desde a manhã até à tarde são despedaçados: e eternamente perecem sem que disso se faça caso.
21 Eikö niin: heidän telttanuoransa irroitetaan, ja he kuolevat, viisaudesta osattomina.'"
Porventura se não passa com eles a sua excelência? morrem, porém sem sabedoria.
