Jobin 4

1 Silloin teemanilainen Elifas lausui ja sanoi:

Na Eliphaz el fahk, “Job, ku kom ac toasrla nga fin sramsram?

2 "Ethän pane pahaksesi, jos sinulle puhutaan? Kuka voi vaitikaan olla?

Nga koflana misla ac tia fahk nunak luk.

3 Katso, monta sinä olet ojentanut, ja hervonneita käsiä olet vahvistanut;

Kom luti mwet puspis tari, Ac akkeye poun mwet su munas.

4 sanasi ovat nostaneet kompastunutta, ja rauenneita polvia olet voimistanut.

Ke pacl sie mwet el munasla ac tukulkul, Kas lom tuh akkeyal elan tuyak.

5 Mutta nyt, kun itseäsi kova kohtaa, sinä tuskastut, kun se sinuun sattuu, sinä kauhistut.

Na inge ke kom pa sun ongoiya uh, Kom arulana lofongla kac.

6 Eikö jumalanpelkosi ole sinun uskalluksesi ja nuhteeton vaelluksesi sinun toivosi?

Kom tuh alu nu sin God, ac moul lom arulana suwohs; Ke ma inge fal na in oasr lulalfongi ac finsrak lom.

7 Ajattele, kuka viaton on koskaan hukkunut, ja missä ovat rehelliset joutuneet perikatoon?

Srike esam lah acnu oasr pacl se sie mwet suwoswos el sun ongoiya, Ku sie mwet wangin mwata el wotla liki sou lal?

8 Minkä minä olen nähnyt, niin ne, jotka vääryyttä kyntävät ja turmiota kylvävät, ne sitä niittävätkin.

Nga liye tari ke mwet uh ac taknelik orekma sesuwos, In ima lun ma koluk; Na elos ac kosrani pac sesuwos ac ma koluk.

9 Jumalan henkäyksestä he hukkuvat, hänen vihansa hengestä he häviävät.

In kasrkusrak lun God, El kunauselosla oana sie paka.

10 Leijonan ärjyntä, jalopeuran ääni vaiennetaan, ja nuorten leijonain hampaat murskataan;

Mwet koluk elos kou ac wowo oana lion uh, Tuh God El kutongulosi ac kotala wihselos.

11 jalopeura menehtyy saaliin puutteesta, ja naarasleijonan pennut hajaantuvat.

Oana luman lion su wangin ma elan uniya ac kang, Elos ac misa, ac tulik natulos nukewa fahsrelik.

12 Ja minulle tuli salaa sana, korvani kuuli kuiskauksen,

“Sie pacl ah oasr kas se tuku kakasrisrikna; Aok arulana srikla pusra, apkuranna ngan tia ku in lohng.

13 kun ajatukset liikkuivat öisissä näyissä, kun raskas uni oli vallannut ihmiset.

Pusra se inge lusrongla motul luk ah oana sie mweme koluk. Nga rarrar,

14 Pelko ja vavistus yllättivät minut, peljästyttivät kaikki minun luuni.

Ac monuk nufon usrusryak ke sangeng.

15 Tuulen henkäys hiveli kasvojani, ihoni karvat nousivat pystyyn.

Sie engyeng na srisrik ukya mutuk, Ac monuk nufon tuninmihsrisrla ke sangeng.

16 Siinä seisoi-sen näköä en erottanut-haamu minun silmäini edessä; minä kuulin kuiskaavan äänen:

Nga liye lah oasr ma se tu insac; A nga ne ngetang nu kac, nga tia ku in akilen lah mea se. Mihsna in pacl sac, ac nga lohng sie pusra kasla, fahk mu:

17 'Onko ihminen vanhurskas Jumalan edessä, onko mies Luojansa edessä puhdas?

‘Ya sie mwet ku in suwoswos ye mutun God? Ya mwet se ku in nasnasna ye mutun El su oralla?

18 Katso, palvelijoihinsakaan hän ei luota, enkeleissäänkin hän havaitsee vikoja;

God El tia lulalfongi mwet kulansap lal inkusrao. Finne lipufan uh, El konauk lah oasr pac ma elos sufalla kac.

19 saati niissä, jotka savimajoissa asuvat, joiden perustus on maan tomussa! He rusentuvat kuin koiperhonen;

Kom nunku mu El ku in lulalfongi sie ma su orekla ke fohk kle, Sie ma orekla ke fohk, su fisrasr in itungyuki oana sie srenyuhu?

20 ennenkuin aamu ehtooksi muuttuu, heidät muserretaan. Kenenkään huomaamatta he hukkuvat ainiaaksi.

Sahp sie mwet ac ku in moul ke lotutang uh, A ekela na el misa, wangin eteya.

21 Eikö niin: heidän telttanuoransa irroitetaan, ja he kuolevat, viisaudesta osattomina.'"

Ma lal nukewa ac itukla lukel; El ac misa, a srakna wangin etauk in el.’