Jobin 4
1 Silloin teemanilainen Elifas lausui ja sanoi:
Da gab ihm Eliphaz aus Teman also Antwort:
2 "Ethän pane pahaksesi, jos sinulle puhutaan? Kuka voi vaitikaan olla?
"Hat man vor dich zur Prüfung je ein Ding gebracht, worüber du den Mut verloren hättest? Wer konnte je den Worten Einhalt tun?
3 Katso, monta sinä olet ojentanut, ja hervonneita käsiä olet vahvistanut;
Fürwahr, so viele hast du selbst belehrt, so manchen schwachen Arm gestählt.
4 sanasi ovat nostaneet kompastunutta, ja rauenneita polvia olet voimistanut.
Den Strauchelnden hielt aufrecht deine Rede; die müden Kniee stärktest du.
5 Mutta nyt, kun itseäsi kova kohtaa, sinä tuskastut, kun se sinuun sattuu, sinä kauhistut.
Jetzt kommt's an dich, da wirst du mutlos; wo dich's erfaßt, verzweifelst du.
6 Eikö jumalanpelkosi ole sinun uskalluksesi ja nuhteeton vaelluksesi sinun toivosi?
War deine Gottesfurcht nicht dein Vertrauen, und dein unsträflich Leben deine Hoffnung?
7 Ajattele, kuka viaton on koskaan hukkunut, ja missä ovat rehelliset joutuneet perikatoon?
Bedenke nur: Wer kommt je schuldlos um? Wo gehen Redliche zugrunde?
8 Minkä minä olen nähnyt, niin ne, jotka vääryyttä kyntävät ja turmiota kylvävät, ne sitä niittävätkin.
Die Unrecht pflügen, Böses säen, die ernten's auch. So weiß ich es.
9 Jumalan henkäyksestä he hukkuvat, hänen vihansa hengestä he häviävät.
Durch Gottes Odem gehen sie zugrunde; durch seinen Zornhauch sterben sie.
10 Leijonan ärjyntä, jalopeuran ääni vaiennetaan, ja nuorten leijonain hampaat murskataan;
Der Löwen Stimmen selber, das Gebrüll der Leuen, der jungen Löwen Zähne werden ausgetilgt.
11 jalopeura menehtyy saaliin puutteesta, ja naarasleijonan pennut hajaantuvat.
Der Löwe geht zugrunde aus Beutemangel; der Löwin Junge müssen sich zerstreuen.
12 Ja minulle tuli salaa sana, korvani kuuli kuiskauksen,
Zu mir drang ein verstohlen Wort; mein Ohr vernahm davon nur ein Geflüster.
13 kun ajatukset liikkuivat öisissä näyissä, kun raskas uni oli vallannut ihmiset.
Im Wundertraum, bei Nachtgesichten, wenn Tiefschlaf auf die Menschen fällt,
14 Pelko ja vavistus yllättivät minut, peljästyttivät kaikki minun luuni.
da fuhr in mich ein Schrecken und ein Zittern, und Angst ließ mein Gebein erbeben.
15 Tuulen henkäys hiveli kasvojani, ihoni karvat nousivat pystyyn.
Und über meinen Rücken lief es kalt; ein Schauder schüttelt' meinen Leib.
16 Siinä seisoi-sen näköä en erottanut-haamu minun silmäini edessä; minä kuulin kuiskaavan äänen:
Das Unbekannte stand vor mir; vor meinem Auge schwebte her ein Schatten. - Ein Säuseln hörte ich und eine Stimme:
17 'Onko ihminen vanhurskas Jumalan edessä, onko mies Luojansa edessä puhdas?
'Ist gegen Gott ein Mensch gerecht; vor seinem Schöpfer einer rein?'
18 Katso, palvelijoihinsakaan hän ei luota, enkeleissäänkin hän havaitsee vikoja;
Er traut dies seinen Dienern selbst nicht zu, und seinen Engeln flößt er Schrecken ein.
19 saati niissä, jotka savimajoissa asuvat, joiden perustus on maan tomussa! He rusentuvat kuin koiperhonen;
Nun vollends gar der Lehmhausmensch, der Sterbliche, aus Staub gebaut, noch leichter als die Motten zu zerdrücken!
20 ennenkuin aamu ehtooksi muuttuu, heidät muserretaan. Kenenkään huomaamatta he hukkuvat ainiaaksi.
Vom Morgen bis zum Abend werden sie vernichtet; unwiderruflich gehen sie zugrunde.
21 Eikö niin: heidän telttanuoransa irroitetaan, ja he kuolevat, viisaudesta osattomina.'"
Ja, wird denn nicht ihr Vorzug ihnen weggenommen? Durch Unvernunft nur sterben sie."
