Jobin 4

1 Silloin teemanilainen Elifas lausui ja sanoi:

Or, répondant, Eliphaz, Thémanite, dit:

2 "Ethän pane pahaksesi, jos sinulle puhutaan? Kuka voi vaitikaan olla?

Si nous commençons à te parler, peut-être le supporteras-tu avec peine; mais qui pourrait retenir les paroles qu’il a conçues?

3 Katso, monta sinä olet ojentanut, ja hervonneita käsiä olet vahvistanut;

Voilà que tu as instruit un grand nombre de personnes et fortifié des mains affaiblies.

4 sanasi ovat nostaneet kompastunutta, ja rauenneita polvia olet voimistanut.

Tes discours ont affermi ceux qui vacillaient, et tu as fortifié les genoux tremblants.

5 Mutta nyt, kun itseäsi kova kohtaa, sinä tuskastut, kun se sinuun sattuu, sinä kauhistut.

Mais maintenant la plaie est venue sur toi, et tu as perdu courage; elle t’a touché, et tu es troublé.

6 Eikö jumalanpelkosi ole sinun uskalluksesi ja nuhteeton vaelluksesi sinun toivosi?

Où donc est ta crainte de Dieu, ta force, ta patience, la perfection de tes voies?

7 Ajattele, kuka viaton on koskaan hukkunut, ja missä ovat rehelliset joutuneet perikatoon?

Cherche dans ton souvenir, je t’en conjure; qui a jamais péri innocent? ou quand des justes ont-ils été exterminés?

8 Minkä minä olen nähnyt, niin ne, jotka vääryyttä kyntävät ja turmiota kylvävät, ne sitä niittävätkin.

Mais plutôt j’ai vu que ceux qui opèrent l’iniquité, sèment des douleurs et les moissonnent.

9 Jumalan henkäyksestä he hukkuvat, hänen vihansa hengestä he häviävät.

Ont péri au souffle de Dieu, et que par le vent de sa colère ils ont été consumés.

10 Leijonan ärjyntä, jalopeuran ääni vaiennetaan, ja nuorten leijonain hampaat murskataan;

Le rugissement du lion, et la voix de la lionne et les dents des petits lions ont été brisés.

11 jalopeura menehtyy saaliin puutteesta, ja naarasleijonan pennut hajaantuvat.

Le tigre a péri, parce qu’il n’avait pas de proie, et les petits du lion ont été dissipés.

12 Ja minulle tuli salaa sana, korvani kuuli kuiskauksen,

Cependant une parole secrète m’a été dite, et mon oreille a saisi comme furtivement la suite de sa susurration.

13 kun ajatukset liikkuivat öisissä näyissä, kun raskas uni oli vallannut ihmiset.

Dans l’horreur d’une vision nocturne, quand le sommeil a coutume de s’emparer des hommes,

14 Pelko ja vavistus yllättivät minut, peljästyttivät kaikki minun luuni.

L’effroi me saisit, et un tremblement; et tous mes os furent glacés d’épouvante.

15 Tuulen henkäys hiveli kasvojani, ihoni karvat nousivat pystyyn.

Et comme un esprit passait, moi présent, les poils de ma chair se hérissèrent.

16 Siinä seisoi-sen näköä en erottanut-haamu minun silmäini edessä; minä kuulin kuiskaavan äänen:

Il s’arrêta quelqu’un dont je ne connaissais pas le visage, un spectre devant mes yeux, et j’entendis sa voix comme un léger souffle:

17 'Onko ihminen vanhurskas Jumalan edessä, onko mies Luojansa edessä puhdas?

Est-ce qu’un mortel, comparé à Dieu, sera trouvé juste, ou un homme sera-t-il plus juste que son créateur?

18 Katso, palvelijoihinsakaan hän ei luota, enkeleissäänkin hän havaitsee vikoja;

Voilà que ceux qui le servent ne sont pas stables, et même dans ses anges il a trouvé de la dépravation.

19 saati niissä, jotka savimajoissa asuvat, joiden perustus on maan tomussa! He rusentuvat kuin koiperhonen;

Combien plus ceux qui habitent des maisons de boue, qui ont un fondement de terre, seront comme rongés de vers!

20 ennenkuin aamu ehtooksi muuttuu, heidät muserretaan. Kenenkään huomaamatta he hukkuvat ainiaaksi.

Du matin au soir, ils seront moissonnés; parce que nul n’a l’intelligence, ils périront éternellement.

21 Eikö niin: heidän telttanuoransa irroitetaan, ja he kuolevat, viisaudesta osattomina.'"

Ceux mêmes qui sont restés d’entre eux seront emportés; ils mourront, mais non dans la sagesse.