Jobin 4
1 Silloin teemanilainen Elifas lausui ja sanoi:
Alors Éliphaz, de Théman, prit la parole, et dit:
2 "Ethän pane pahaksesi, jos sinulle puhutaan? Kuka voi vaitikaan olla?
Si l'on tente de te parler, te fâcheras-tu? Mais qui pourrait retenir ses paroles?
3 Katso, monta sinä olet ojentanut, ja hervonneita käsiä olet vahvistanut;
Voici, tu as souvent instruit les autres, et tu as fortifié les mains affaiblies;
4 sanasi ovat nostaneet kompastunutta, ja rauenneita polvia olet voimistanut.
Tes paroles ont relevé ceux qui chancelaient, et tu as raffermi les genoux qui pliaient.
5 Mutta nyt, kun itseäsi kova kohtaa, sinä tuskastut, kun se sinuun sattuu, sinä kauhistut.
Et maintenant que le malheur t'arrive, tu te fâches; et parce qu'il t'a atteint, tu es tout éperdu!
6 Eikö jumalanpelkosi ole sinun uskalluksesi ja nuhteeton vaelluksesi sinun toivosi?
Ta piété ne fait-elle pas ta confiance? Ton espérance, n'est-ce pas l'intégrité de tes voies?
7 Ajattele, kuka viaton on koskaan hukkunut, ja missä ovat rehelliset joutuneet perikatoon?
Cherche dans ta mémoire; quel est l'innocent qui a péri, et où des justes ont-ils été exterminés?
8 Minkä minä olen nähnyt, niin ne, jotka vääryyttä kyntävät ja turmiota kylvävät, ne sitä niittävätkin.
Pour moi, j'ai vu que ceux qui labourent l'iniquité et qui sèment la peine, la moissonnent.
9 Jumalan henkäyksestä he hukkuvat, hänen vihansa hengestä he häviävät.
Ils périssent par le souffle de Dieu, et ils sont consumés par le vent de sa colère.
10 Leijonan ärjyntä, jalopeuran ääni vaiennetaan, ja nuorten leijonain hampaat murskataan;
Le rugissement du lion, le cri du grand lion cesse, et les dents du lionceau sont anéanties;
11 jalopeura menehtyy saaliin puutteesta, ja naarasleijonan pennut hajaantuvat.
Le lion périt faute de proie, et les petits de la lionne sont dispersés.
12 Ja minulle tuli salaa sana, korvani kuuli kuiskauksen,
Une parole m'est furtivement arrivée, et mon oreille en a saisi le murmure.
13 kun ajatukset liikkuivat öisissä näyissä, kun raskas uni oli vallannut ihmiset.
Au milieu de mes pensées, pendant les visions de la nuit, quand un profond sommeil tombe sur les humains,
14 Pelko ja vavistus yllättivät minut, peljästyttivät kaikki minun luuni.
Une frayeur et un tremblement me saisirent, et effrayèrent tous mes os.
15 Tuulen henkäys hiveli kasvojani, ihoni karvat nousivat pystyyn.
Un esprit passa devant moi, et fit hérisser le poil de ma chair.
16 Siinä seisoi-sen näköä en erottanut-haamu minun silmäini edessä; minä kuulin kuiskaavan äänen:
Il se tint là et je ne reconnus pas son visage; une figure était devant mes yeux. Il y eut un silence; et j'entendis une voix:
17 'Onko ihminen vanhurskas Jumalan edessä, onko mies Luojansa edessä puhdas?
“L'homme sera-t-il juste devant Dieu? L'homme sera-t-il pur devant celui qui l'a fait?
18 Katso, palvelijoihinsakaan hän ei luota, enkeleissäänkin hän havaitsee vikoja;
Voici, il ne se fie pas à ses serviteurs, il trouve des défauts à ses anges.
19 saati niissä, jotka savimajoissa asuvat, joiden perustus on maan tomussa! He rusentuvat kuin koiperhonen;
Combien plus chez ceux qui habitent des maisons d'argile, qui ont leurs fondements dans la poussière, qu'on écrase comme des vermisseaux!
20 ennenkuin aamu ehtooksi muuttuu, heidät muserretaan. Kenenkään huomaamatta he hukkuvat ainiaaksi.
Ils sont détruits du matin au soir; sans qu'on y prenne garde, ils périssent pour toujours.
21 Eikö niin: heidän telttanuoransa irroitetaan, ja he kuolevat, viisaudesta osattomina.'"
La corde de leur tente est coupée, ils meurent, sans avoir été sages. “
