Jobin 4

1 Silloin teemanilainen Elifas lausui ja sanoi:

Et Éliphaz, le Thémanite, répondit et dit:

2 "Ethän pane pahaksesi, jos sinulle puhutaan? Kuka voi vaitikaan olla?

Si nous essayons de t’adresser une parole, en seras-tu irrité? Mais qui pourrait se retenir de parler?

3 Katso, monta sinä olet ojentanut, ja hervonneita käsiä olet vahvistanut;

Voici, tu en as enseigné beaucoup, et tu as fortifié les mains languissantes;

4 sanasi ovat nostaneet kompastunutta, ja rauenneita polvia olet voimistanut.

Tes paroles ont tenu droit celui qui chancelait, et tu as affermi les genoux qui ployaient;

5 Mutta nyt, kun itseäsi kova kohtaa, sinä tuskastut, kun se sinuun sattuu, sinä kauhistut.

Mais maintenant [le malheur] est venu sur toi, et tu es irrité; il t’atteint, et tu es troublé.

6 Eikö jumalanpelkosi ole sinun uskalluksesi ja nuhteeton vaelluksesi sinun toivosi?

Ta crainte [de Dieu] n’est-elle pas ta confiance, et l’intégrité de tes voies, ton espérance?

7 Ajattele, kuka viaton on koskaan hukkunut, ja missä ovat rehelliset joutuneet perikatoon?

Souviens-toi, je te prie, qui a péri étant innocent? et où les hommes droits ont-ils été détruits?

8 Minkä minä olen nähnyt, niin ne, jotka vääryyttä kyntävät ja turmiota kylvävät, ne sitä niittävätkin.

Selon ce que j’ai vu, ceux qui labourent l’iniquité et qui sèment la misère, la moissonnent.

9 Jumalan henkäyksestä he hukkuvat, hänen vihansa hengestä he häviävät.

Ils périssent par le souffle de Dieu, et sont consumés par le souffle de ses narines.

10 Leijonan ärjyntä, jalopeuran ääni vaiennetaan, ja nuorten leijonain hampaat murskataan;

Le rugissement du lion et la voix du [lion] rugissant [sont étouffés], et les dents des jeunes lions sont brisées;

11 jalopeura menehtyy saaliin puutteesta, ja naarasleijonan pennut hajaantuvat.

Le lion fort périt faute de proie, et les petits de la lionne sont dispersés.

12 Ja minulle tuli salaa sana, korvani kuuli kuiskauksen,

Une parole vint à moi secrètement, et mon oreille en saisit la susurration,

13 kun ajatukset liikkuivat öisissä näyissä, kun raskas uni oli vallannut ihmiset.

Au milieu des pensées que font naître les visions de la nuit, quand un sommeil profond tombe sur les hommes;

14 Pelko ja vavistus yllättivät minut, peljästyttivät kaikki minun luuni.

La frayeur vint sur moi, et le frisson, et elle fit trembler la multitude de mes os;

15 Tuulen henkäys hiveli kasvojani, ihoni karvat nousivat pystyyn.

Et un esprit passa devant moi: les cheveux de ma chair se dressèrent.

16 Siinä seisoi-sen näköä en erottanut-haamu minun silmäini edessä; minä kuulin kuiskaavan äänen:

Il se tint là; je ne reconnus pas son apparence: une forme était devant mes yeux. J’entendis un léger murmure et une voix:

17 'Onko ihminen vanhurskas Jumalan edessä, onko mies Luojansa edessä puhdas?

Un mortel sera-t-il plus juste que Dieu, l’homme sera-t-il plus pur que celui qui l’a fait?

18 Katso, palvelijoihinsakaan hän ei luota, enkeleissäänkin hän havaitsee vikoja;

Voici, il ne se fie pas à ses serviteurs, et ses anges il les charge de folie;

19 saati niissä, jotka savimajoissa asuvat, joiden perustus on maan tomussa! He rusentuvat kuin koiperhonen;

Combien plus à ceux qui habitent dans des maisons d’argile dont le fondement est dans la poussière, qui sont écrasés comme la teigne!

20 ennenkuin aamu ehtooksi muuttuu, heidät muserretaan. Kenenkään huomaamatta he hukkuvat ainiaaksi.

Du matin au soir, ils sont frappés; ils périssent pour toujours sans qu’on y fasse attention.

21 Eikö niin: heidän telttanuoransa irroitetaan, ja he kuolevat, viisaudesta osattomina.'"

Leurs cordes ne leur sont-elles pas arrachées? Ils meurent, et sans sagesse.