Jobin 4
1 Silloin teemanilainen Elifas lausui ja sanoi:
Alors Éliphaz de Théman prit la parole et dit:
2 "Ethän pane pahaksesi, jos sinulle puhutaan? Kuka voi vaitikaan olla?
Si nous risquons un mot, peut-être en seras-tu affligé; mais qui pourrait retenir ses paroles?
3 Katso, monta sinä olet ojentanut, ja hervonneita käsiä olet vahvistanut;
Voilà que tu en as instruit plusieurs, que tu as fortifié les mains débiles,
4 sanasi ovat nostaneet kompastunutta, ja rauenneita polvia olet voimistanut.
que tes paroles ont relevé ceux qui chancelaient, que tu as raffermi les genoux vacillants!…
5 Mutta nyt, kun itseäsi kova kohtaa, sinä tuskastut, kun se sinuun sattuu, sinä kauhistut.
Et maintenant que le malheur vient à toi, tu faiblis; maintenant qu’il t’atteint, tu perds courage!…
6 Eikö jumalanpelkosi ole sinun uskalluksesi ja nuhteeton vaelluksesi sinun toivosi?
Ta crainte de Dieu n’était-elle pas ton espoir? Ta confiance n’était-elle pas dans la pureté de ta vie?
7 Ajattele, kuka viaton on koskaan hukkunut, ja missä ovat rehelliset joutuneet perikatoon?
Cherche dans ton souvenir: quel est l’innocent qui a péri? En quel lieu du monde les justes ont-ils été exterminés?
8 Minkä minä olen nähnyt, niin ne, jotka vääryyttä kyntävät ja turmiota kylvävät, ne sitä niittävätkin.
Pour moi, je l’ai vu, ceux qui labourent l’iniquité et qui sèment l’injustice, en moissonnent les fruits.
9 Jumalan henkäyksestä he hukkuvat, hänen vihansa hengestä he häviävät.
Au souffle de Dieu ils périssent, ils sont consumés par le vent de sa colère.
10 Leijonan ärjyntä, jalopeuran ääni vaiennetaan, ja nuorten leijonain hampaat murskataan;
Le rugissement du lion et sa voix tonnante sont étouffés, et les dents du jeune lion sont brisées;
11 jalopeura menehtyy saaliin puutteesta, ja naarasleijonan pennut hajaantuvat.
le lion périt faute de proie, et les petits de la lionne se dispersent.
12 Ja minulle tuli salaa sana, korvani kuuli kuiskauksen,
Une parole est arrivée furtivement jusqu’à moi, et mon oreille en a saisi le léger murmure.
13 kun ajatukset liikkuivat öisissä näyissä, kun raskas uni oli vallannut ihmiset.
Dans le vague des visions de la nuit, à l’heure où un sommeil profond pèse sur les mortels,
14 Pelko ja vavistus yllättivät minut, peljästyttivät kaikki minun luuni.
une frayeur et un tremblement me saisirent, et agitèrent tous mes os.
15 Tuulen henkäys hiveli kasvojani, ihoni karvat nousivat pystyyn.
Un esprit passait devant moi… Les poils de ma chair se hérissèrent.
16 Siinä seisoi-sen näköä en erottanut-haamu minun silmäini edessä; minä kuulin kuiskaavan äänen:
Il se dressa, — je ne reconnus pas son visage, — comme un spectre sous mes yeux. Un grand silence, puis j’entendis une voix:
17 'Onko ihminen vanhurskas Jumalan edessä, onko mies Luojansa edessä puhdas?
L’homme sera-t-il juste vis-à-vis de Dieu? Un mortel sera-t-il pur en face de son Créateur?
18 Katso, palvelijoihinsakaan hän ei luota, enkeleissäänkin hän havaitsee vikoja;
Voici qu’il ne se fie pas à ses serviteurs, et qu’il découvre des fautes dans ses anges:
19 saati niissä, jotka savimajoissa asuvat, joiden perustus on maan tomussa! He rusentuvat kuin koiperhonen;
combien plus en ceux qui habitent des maisons de boue, qui ont leurs fondements dans la poussière, qui seront réduits en poudre, comme par la teigne!
20 ennenkuin aamu ehtooksi muuttuu, heidät muserretaan. Kenenkään huomaamatta he hukkuvat ainiaaksi.
Du matin au soir ils sont exterminés, et sans que nul y prenne garde, ils périssent pour jamais.
21 Eikö niin: heidän telttanuoransa irroitetaan, ja he kuolevat, viisaudesta osattomina.'"
La corde de leur tente est coupée, ils meurent avant d’avoir connu la sagesse.
