Jobin 4

1 Silloin teemanilainen Elifas lausui ja sanoi:

Then Eliphaz the Temanite answered,

2 "Ethän pane pahaksesi, jos sinulle puhutaan? Kuka voi vaitikaan olla?

“If someone ventures to talk with you, will you be grieved? But who can withhold himself from speaking?

3 Katso, monta sinä olet ojentanut, ja hervonneita käsiä olet vahvistanut;

Behold, you have instructed many, you have strengthened the weak hands.

4 sanasi ovat nostaneet kompastunutta, ja rauenneita polvia olet voimistanut.

Your words have supported him who was falling, you have made the feeble knees firm.

5 Mutta nyt, kun itseäsi kova kohtaa, sinä tuskastut, kun se sinuun sattuu, sinä kauhistut.

But now it has come to you, and you faint. It touches you, and you are troubled.

6 Eikö jumalanpelkosi ole sinun uskalluksesi ja nuhteeton vaelluksesi sinun toivosi?

Isn’t your piety your confidence? Isn’t the integrity of your ways your hope?

7 Ajattele, kuka viaton on koskaan hukkunut, ja missä ovat rehelliset joutuneet perikatoon?

“Remember, now, who ever perished, being innocent? Or where were the upright cut off?

8 Minkä minä olen nähnyt, niin ne, jotka vääryyttä kyntävät ja turmiota kylvävät, ne sitä niittävätkin.

According to what I have seen, those who plough iniquity and sow trouble, reap the same.

9 Jumalan henkäyksestä he hukkuvat, hänen vihansa hengestä he häviävät.

By the breath of God they perish. By the blast of his anger are they consumed.

10 Leijonan ärjyntä, jalopeuran ääni vaiennetaan, ja nuorten leijonain hampaat murskataan;

The roaring of the lion, and the voice of the fierce lion, the teeth of the young lions, are broken.

11 jalopeura menehtyy saaliin puutteesta, ja naarasleijonan pennut hajaantuvat.

The old lion perishes for lack of prey. The cubs of the lioness are scattered abroad.

12 Ja minulle tuli salaa sana, korvani kuuli kuiskauksen,

“Now a thing was secretly brought to me. My ear received a whisper of it.

13 kun ajatukset liikkuivat öisissä näyissä, kun raskas uni oli vallannut ihmiset.

In thoughts from the visions of the night, when deep sleep falls on men,

14 Pelko ja vavistus yllättivät minut, peljästyttivät kaikki minun luuni.

fear came on me, and trembling, which made all my bones shake.

15 Tuulen henkäys hiveli kasvojani, ihoni karvat nousivat pystyyn.

Then a spirit passed before my face. The hair of my flesh stood up.

16 Siinä seisoi-sen näköä en erottanut-haamu minun silmäini edessä; minä kuulin kuiskaavan äänen:

It stood still, but I couldn’t discern its appearance. A form was before my eyes. Silence, then I heard a voice, saying,

17 'Onko ihminen vanhurskas Jumalan edessä, onko mies Luojansa edessä puhdas?

‘Shall mortal man be more just than God? Shall a man be more pure than his Maker?

18 Katso, palvelijoihinsakaan hän ei luota, enkeleissäänkin hän havaitsee vikoja;

Behold, he puts no trust in his servants. He charges his angels with error.

19 saati niissä, jotka savimajoissa asuvat, joiden perustus on maan tomussa! He rusentuvat kuin koiperhonen;

How much more those who dwell in houses of clay, whose foundation is in the dust, who are crushed before the moth!

20 ennenkuin aamu ehtooksi muuttuu, heidät muserretaan. Kenenkään huomaamatta he hukkuvat ainiaaksi.

Between morning and evening they are destroyed. They perish forever without any regarding it.

21 Eikö niin: heidän telttanuoransa irroitetaan, ja he kuolevat, viisaudesta osattomina.'"

Isn’t their tent cord plucked up within them? They die, and that without wisdom.’